Kerron, miksi laihduttaminen ei toimi ja pidemmällä tähtäimellä vain pahentaa ongelmia painon, itsetunnon ja kehonkuvan kanssa. Jos olet laihduttanut siinä onnistumatta, vika ei ole sinussa vaan laihduttamisessa! Laihduttaminen sotii perusbiologiaamme vastaan. Mutta ongelmat eivät rajoitu siihen, vaan se vaikuttaa meihin myös henkisesti ja psyykkisesti.
Laihduttamisen myötä menetät yhteyden kehoosi ja sen viesteihin. Aivan kuten kehosi tietää, miten paljon nukkua ja liikkua, se tietää miten paljon ruokaa se tarvitsee. Syöminen ei ole taito vaan vaisto. Meillä kaikilla on sisäinen nälkätermostaatti. Laihduttaminen ja ympäristöstä tulevat viestit eri ruokien terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä häiritsevät termostaattimme toimintaa.
Voit ajatella, että laihdutat mahdollisimman nopeasti ensin ja opettelet ne uudet elintavat “sitten myöhemmin”. Käytännössä näin ei kuitenkaan käy, koska laihduttaminen saa elimistön nälkäviestit täysin sekaisin, ja laihduttuasi joudut käyttämään kaiken energiasi uuden alhaisemman painon ylläpitoon, jolloin taistelet omaa kehoasi vastaan. Se on taistelu, jonka lähes väistämättä häviät. Nälkä voittaa aina. Se on yksi niistä monista syistä, miksi laihduttaminen ei vain toimi.
Laihduttaminen ja erityisesti krooninen laihduttelu johtaa mm. ahmimiseen ja ylensyöntiin aterioilla, hidastuneeseen perusaineenvaihduntaan, pakkomielteiseen ruoan ajatteluun, ruoasta vaille jäämisen kokemukseen, epäonnistumisen tunteeseen ja vähentyneeseen tahdonvoimaan. Se saa sinut välttelemään sosiaalisia tilanteita ja tapahtumia, joihin kuuluu ruokaa. Vaikka et olisikaan enää laihdutuskuurilla, tunnet silti syyllisyyttä syömisistäsi ja ruokavalinnoistasi etkä luota itseesi ruoan lähellä. Laihduttajilla on ei-laihduttaviin verrattuna kahdeksankertainen riski sairastua syömishäiriöön.
Laihdutus tekee ruoasta vihollisen ja sinusta syyllisen. Mitä useammin olet yrittänyt laihduttaa, laihduttanut tai kokeillut erilaisia dieettejä, sitä enemmän suhteesi ruokaan on vääristynyt. Jokainen dieetti on lisännyt sisäisten, ruokaan liittyvien sääntöjesi määrää. Vaikka et enää virallisesti “laihduttaisi”, säännöt - osin ristiriitaiset sellaiset, ovat silti läsnä.
Laihduttaminen tekee ruoasta elämäsi keskipisteen.
Olet samalla sekä uhri että syytetty.
Jojolaihduttelu ei ainoastaan aiheuta meille psykologista stressiä, vaan myös mm. lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, kakkostyypin diabetekseen ja korkeaan verenpaineeseen. Jokaisen dieetin, tai “elämätapamuutoksen”, jälkeen olet menettänyt lihasmassaasi ja saanut rasvaa tilalle. Lisääntynyt kortisolintuotanto johtaa mm. viskeraalirasvan kertymiseen.
On jopa esitetty, että suurin osa “lihavuuden haitoista” on oikeasti jojolaihduttelun, stressin ja lihavuuden stigman aiheuttamaa. Hyväksynnän puute ja mm. painokamppailusta johtuva alhainen itsetunto vaikuttaa terveydentilaamme paljon enemmän kuin aikaisemmin on myönnetty. Kun laihduttamisesta luovutaan ja aletaan ravita kehoa säännöllisesti, terveys paranee jo ilman, että paino liikkuisi alaspäin.
Yleinen uskomus on, että laihduttaminen on oikea valinta, kun toiveena on saada painoa alas. Uskomuksen takana on ihanteita ja uskomuksia kuten:
- Hoikkuus on terveydelle hyväksi
- Laihduttaminen on ainoa tapa hallita painoani
- Vähemmän syöminen auttaa minua pudottamaan painoa
- Jos olen ylipainoinen, minun täytyy syödä vähemmän
- Jos olen ylipainoinen, minun tarvitsee laihduttaa
- En ansaitse syödä, koska olen ylipainoinen.
Nämä uskomukset estävät ihmisiä pääsemästä eteenpäin hyvinvointinsa kanssa ja elämästä onnellista elämää.
Tiedämme, että ainakin 85 - 95 % laihduttajista epäonnistuu. Ja vaikka laihdutus näennäisesti onnistuisi, neljän tai viiden vuoden sisällä suurin osa ihmisistä lihoo takaisin ja yli lähtöpainonsa. Prosentti on vielä suurempi jos laihduttajia voitaisiin seurata useiden vuosien ajan.
Tutkimukset ovat yksimielisiä siitä, että laihduttaminen on varmin ennuste painonnousulle. Eli laihduta, niin painosi nousee. Valitettavan usein jopa yli sen painon, mistä aloitit. Laihduttaminen on suuri paradoksi!
Mitä enemmän ja rajummin yrität laihduttaa, sitä rajummin epäonnistut. Ja se sattuu.
Painoosi ja kehonkoostumukseesi vaikuttaa moni asia, ja ruoka ja liikunta ovat vain pieni osa yhtälöä. Geenit, unenpuute, stressi, uskomuksesi, elämänasenteesi, ajattelumallit, ihmissuhteet ja elämän yleinen mielekkyys ovat esimerkkejä kehoosi suoraan vaikuttavista tekijöistä. “Syö vähemmän kuin kulutat” on auttamattoman typerä ja vähättelevä kehotus. Emme (toivottavasti) sano masentuneelle tai ahdistuneelle ystävällemme “ota itseäsi niskasta kiinni”, miksi siis painon kanssa kamppaileville näin on ok puhua?
On syytä kiinnittää huomiota ruokasuhteeseen yleensäkin. Yhdessä tutkimuksessa puolella tutkimukseen osallistuneista, erittäin lihavista henkilöistä oli taustalla todella traumaattiset kokemukset lapsuudessa. Ylensyöminen ei ollut ongelma vaan ratkaisu. Jos olet tunnesyöjä, on vieläkin tärkeämpää lopettaa laihduttaminen, sillä se vain pahentaa tunnesyömisen, itseinhon, syyllisyyden ja häpeän kierrettä.
Mitä kannattaa tehdä laihduttamisen sijaan? Voit tilata ilmaisen oppaasi lempeän elämäntapamuutoksen tekemiseen täältä.
Tutkimukset laihduttamisesta
Tarkastellaan parin tutkimuksen kautta sitä, mitä raju laihduttaminen ihmiselle tekee.
Ravitsemustieteen klassikko, ns. Minnesotatutkimus tehtiin vuonna 1944. Tutkimuksen aiheena oli alun perin selvittää, miten nälänhätää kokeneet ihmiset kuntoutetaan parhaiten, mutta ihmiskokeesta tulikin lopulta jotain ihan muuta. Kokeeseen valittiin 400:a halukkaasta 36 fyysisesti ja henkisesti terveintä ja sitoutuneinta miestä. Tarkoituksena oli tutkia, miten sodasta ja nälänhädästä kärsineet voitaisiin parhaiten kuntouttaa. Ensin miehet oli kuitenkin nälkiinnytettävä.
He asuivat ja työskentelivät asuinyhteisössä, josta he saivat toki vapaasti poistua. Miesten päivittäinen energiansaanti puolitettiin 3 200:a 1600 kilokalortiin kuuden kuukauden ajaksi. Hassua on, että nykyään 1600 kcal pidetään ihan normaalina ja jopa suositeltavana energiansaantina mutta 1940-luvulla se luokiteltiin lähestulkoon nälkiinnyttämiseksi! ("semi-starvation")
Mitä kokeen aikana tapahtui? Miesten voima- ja energiatasot laskivat melkein heti, he olivat väsyneitä ja apaattisia, he menettivät mielenkiintonsa kaikkeen paitsi ruokaan, jopa naisiin. Ruoasta tuli heille pakkomielle; he puhuivat, lukivat ja kirjoittivat ruoasta, osa ahmi ateriansa nopeasti, kun taas osa miehistä saattoivat pitkittää mauttomasta leivästä ja kasviksista koostuvaa ateriaansa kaksi tuntia voidakseen nauttia siitä pidempään. Heillä oli lupa juoda kahvia ja pureskella purkkaa niin paljon kuin halusivat, ja heille kehittyi riippuvuus näihin. Miesten perusaineenvaihdunta hidastui 40 prosenttia. Lihaksikkaista miehistä tuli luurankomaisen laihoja, heitä paleli ja heillä oli kaikki hidastuneen aineenvaihdunnan merkit.
Sitoutuneisuutensa vuoksi kokeeseen valitut miehet alkoivat seuraavaksi rikkoa sääntöjä ja huijata. He salakuljettivat ruokaa ulkopuolelta. Lopulta he eivät saaneet enää poistua alueelta ilman esiliinaa. Kolme miestä jätti kokeen kesken. Yksi mies sekosi niin, että hänet piti laittaa muutamaksi viikoksi mielisairaalaan, mutta onnekseen hän kuitenkin toipui täysin saatuaan taas tarpeeksi ravintoa. Kaikista dieetillä olleista miehistä tuli masentuneita, ahdistuneita ja ärtyneitä.
Outoa oli, että miehet alkoivat kärsiä kehonkuvan häiriöistä. Miehet, jotka eivät olleet edes halunneet pudottaa painoaan ja jotka olivat laihtuneet huomattavasti, eivät kyenneet näkemään kuinka laihoja he olivat ja vieläpä pitivät muita ihmisiä lihavina!
Laihduttaminen ja syömisen rajoittaminen muuttaa aivokemiaamme ja vaikuttaa suoraan mielenterveyteemme, kunnes emme voi ajatella muuta kuin ruokaa ja painoamme.
Kun vihdoin päästiin kuntouttamisvaiheeseen huomattiin, että ruoan määrien nostaminen hitaasti ei toiminut. Miehet tarvitsivat ruokaa. Paljon ruokaa.
Yllättävää on, että suurella osalla miehistä tunnetason ja henkisen puolen häiriöt pysyivät vielä kuntoutusvaiheen ajan. Osa kertoi olevansa vielä ahdistuneempia ja masentuneempia kuin nälkiinnyttämisvaiheen aikana.
Vain kaksitoista miestä jäi kokeen jälkeen muutamaksi ylimääräiseksi kuukaudeksi kokeilemaan ns. rajoittamatonta kuntoutusta. Keskimäärin miehet söivät 5000 kcal päivässä, mutta välillä he söivät jopa 11 500 kcal. He puhuivat usein nälästä, jota ei pystynyt tyydyttämään, riippumatta siitä miten paljon he söivät tai miten täynnä he olivat. Monilla oli jatkuvia pelkoja siitä, että heiltä taas vietäisiin ruoka pois.
Moni miehistä kertoi vielä kuukausia tai vuosia kokeen jälkeen olevansa todella nälkäisiä ja fiksoituneita ruokaan. Miehillä kesti kokeen jälkeen keskimäärin viisi kuukautta normalisoida syömisensä.
Toisessa tutkimuksessa tarkasteltiin Suurin pudottaja -ohjelman osallistujia.
Tarkastelussa oli 14 amerikkalaiskilpailijaa kuusi vuotta ohjelman päättymisen jälkeen. Kaikki kilpailijat yhtä lukuun ottamatta olivat lihoneet keskimäärin 41 kiloa ohjelman jälkeen, mutta he olivat onnistuneet pitämään painonsa keskimäärin 17,3 kiloa lähtöpainoaan alempana.
Perusaineenvaihdunta hidastui huomattavasti vaikka kilpailijat liikkuivat todella paljon. Perusaineenvaihdunta hidastui arvioidun 400 kcal sijasta 916 kcal! Siis yli kaksi kertaa enemmän kuin aikaisempien tutkimuksien perusteella olisi voinut olettaa.
Positiivisiakin asioita tapahtui painonpudotuksen myötä. Kaikki veriarvot paranivat, paitsi haitallinen LDL-kolesteroli, mikä oli tutkijoista yllättävää. Kehon matala-asteinen tulehdus väheni 81 %, mikä on huima luku.
Kilpailijoiden vertaaminen lihavuusleikattuihin paljasti, että heidän aineenvaihduntansa hidastui enemmän kuin lihavuusleikattujen, vaikka heidän lihasmassansa oli suurempi. Kyseessä ei tosin ole suora vertaileva tutkimus, joten liian ehdottomia johtopäätöksiä ei kannata tehdä.
Lannistava löytö oli, että säästöliekki ei purkaannu edes kuudessa vuodessa. Kaiken huipuksi nälänsäätelyhormoni leptiinin taso oli matala, joten kilpailijat kärsivät jatkuvasta nälästä vielä kuusi vuotta kilpailun päättymisen jälkeen.
Järkyttävintä oli, että vaikka kilpailijat lihoivat yhtä kilpailijaa lukuun ottamatta lähes lähtöpainoonsa, heidän perusaineenvaihduntansa EI ollut lisääntynyt. Itse asiassa se oli hieman hidastunut entisestään!
Ei siis ole ihmekään, että lähes jokainen kilpailija lihoo pudottamansa kilot takaisin vaikka he syövät vähemmän ja omien sanojensa mukaan liikkuvatkin enemmän kuin ennen kilpailua. Lue lisää aiheesta: Totuus laihduttamisesta – tutkimustulokset 80 vuoden ajalta ovat karua luettavaa
Laihdutuskuurilla oleminen ja syömisen rajoittaminen ovat ristiriidassa perusbiologiamme kanssa. Vaikka olisit vain lyhyellä, kuukauden tai parin näennäisesti järkeenkäyvällä kuurilla, se ajaa kehosi hälytystilaan, jossa selviytyminen mahdollistetaan ruoan ja syömisen pakkomielteisellä ajattelulla. Se, että et pysty olemaan ajattelematta ruokaa ei johdu sinusta vaan siitä, että kehosi on pakotettu suojelemaan sinua ja varmistamaan eloonjääntisi.
Mitä voimme oppia tästä?
Laihduttamisen aloittaminen antaa meille toivoa, että nyt vihdoin onnistumme. Monesti se on tapa, joka antaa toivoa ja luo uskoa tulevaan. Ajattelet, että elämäsi alkaa kunnolla “sitten kun” (olen laiha / painan 10 kiloa vähemmän / mahdun vanhoihin vaatteisiini). Painosi estää sinua tekemästä haluamiasi asioita ja sen kanssa tuskastelu varastaa sinulta runsaasti aikaa ja energiaa.
Laihduttamisen toimimattomuus on todistettu kerta toisensa jälkeen. Ainoa tapa onnistua elämäntapamuutoksessa on tehdä yhteistyötä oman kehosi kanssa sen sijaan, että kohtelet sitä vihollisena. Et voi hallita painoasi, varsinkaan pitkäaikaisesti. Sen sijaan voit kohdella kehoasi kunnioittavasti ja ravita itseäsi kunnolla. Kun hyppäät pois laihdutusvuoristoradasta, säästyt monelta kolhulta, itkulta ja surulta.
Avain onnistuneeseen elämäntapamuutokseen ja onnelliseen elämään on, että aloitat elämäsi NYT. Ala elää sen ihmisen elämää, joka haluat olla. Jos painosi on biologisen normaalipainosi yläpuolella, se laskee ajan myötä muutosten sivutuotteena. Hyvinvointi ja onnellisuus tulee sisältäpäin, ei ulkoisista mittareista kuten vaa'asta.
Voit tehdä valinnan voida hyvin heti tänään. Autan sinua mielelläni, joten varaa rohkeasti oma aikasi ilmaiseen alkukartoitukseen tästä.
Lähteet:
Cooper, Leanne: Change the way you eat: The psychology of food. Exisle Publishing, 2014.
Dooner, Caroline: The Fuck It Diet: Eating should be easy. Harper Wave, 2019.
Tribole, Evelyn; Resch, Elyse: Intuitive eating - A revolutionary program that works. St. Martin’s Press, 2012.
https://www.psychologytoday.com/us/blog/changepower/201010/why-diets-dont-workand-what-does
http://patrikborg.blogspot.com/2013/01/ei-alle-1500-kcal.html
https://www.refinery29.com/en-us/diet-problems
https://www.pronutritionist.net/2016/05/suurin-pudottaja-ohjelman-tieteelliset-opetukset/