Mitä intuitiivinen syöminen on? Syö mitä haluat ja vapaudu

En lakkaa hehkuttamasta, miten mahtavaa, vapauttavaa ja voimaannuttavaa intuitiivinen syöminen on.


On yleisesti todettu, että perinteinen, laihduttamista ja tiukkaa ruokavaliota ajava lähestymistapa ei toimi. Ihmiset kyllä laihtuvat, mutta lihovat lähes aina takaisin. Siten myös enenevässä määrin terveydenhuollon ammattilaiset, mm. monet ravitsemusterapeutit, ovat siirtyneet kannattamaan intuitiivistä syömisotetta. Luonnollisesti, intuitiivista ja tietoista syömistä käytetään monesti apuna syömishäiriöistä kuntoutuville.


Jos intuitiivinen syöminen pitäisi määritellä yhdellä lauseella se olisi: Syö kuten söit lapsena. Ilman syyllisyyttä, moraalisia luokitteluja, tuomitsevuutta, ehtoja ja itseinhoa. Syöt sitä, mitä kehosi kulloinkin tarvitsee. Ennen kuin kasvoit aikuiseksi ja ennen kuin aloit liittää eri ruokiin merkityksiä, palkintoarvoja ja pakkomielteitä. Söit kun sinulla oli nälkä, ja lopetit kun olit kylläinen. Yksinkertaista, luonnollista ja mutkatonta. Ruoka oli ilon ja ravinnon lähde, se ei aiheuttanut ahdistusta ja miettimistä siitä, mitä pitäisi syödä ja miten paljon. Sinun ei tarvinnut ajatella koko asiaa.


Mitä intuitiivinen syöminen on ja mitä se tarkoittaa? Sanana se kuulostaa ehkä vähän oudolta ja monimutkaiselta, mutta sitä se ei ole. Sillä se on jokaisen tälle maapallolle syntyneen ihmisen luontainen tila.


Noin viiden vuoden ikäisenä alamme kuunnella kehoamme vähemmän ja otamme mukaan kuulemiamme negatiivisia kommentteja ja ympäristön antamia vihjeitä syömisestä ja ruoasta. Nämä alkavat sivuuttaa lapsen oman vaiston ja sisäisen tiedon siitä, mikä ruoka häntä kulloinkin parhaiten ravitsee. Ajan kanssa menetämme yhä enemmän kosketuksen kehomme tarpeisiin. Alamme uskoa kaikkia muita paitsi itseämme siitä, mikä meitä parhaiten ravitsee ja kuinka paljon meidän kulloinkin tarvitsee syödä.


Intuitiivinen syöminen perustuu sisäiselle sääntelylle, ei ulkoa sanelluille ohjeille, säännöille ja rajoituksille. Syöminen on vaisto, ei taito! Ihmiset, jotka eivät ole koskaan joutuneet laihdutusansaan ja joiden mieli ja keho ei ole vahingoittunut ympäriltä tulevista ravintoneuvoista, dieeteistä, viesteistä ja kieltäymyksessä elämisestä, syövät intuitiivisesti. Heidän kehonsa säätelee nälkä- ja kylläisyyssignaaleja niin, että paino pysyy aina keholle sopivana, terveenä ja tasaisena ja keho saa tarvitsemansa määrän ravintoa ruoasta ilman, että ruokaa tarvitsee mikromanageroida.


Intuitiivinen syöminen on nälän ja kylläisyyden kunnioittamista, tunteiden kohtaamista, sopiva yhdistelmä tietoa ja intuitiota, pysähtymistä, läsnäoloa, halua kohdella omaa kehoaan rakastavasti, luottamusta siihen, että keho haluaa olla terveessä painossa. Kehosi haluaa olla terve ja hyvinvoiva.


Jos haluat päivittäistä tukea kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja intuitiiviseen syömiseen, liitythän Facebook-ryhmäämme Syö, nauti, vapaudu - Lempeä elämäntapamuutos.


Itsekuri on pahin vihollisesi.


Ruoka ja itsekuri eivät kuulu millään muotoa yhteen. Itsekuri syömisessä on ikuista kamppailua kehomme luontaisia tarpeita vastaan. Jokainen ihminen haluaa pohjimmiltaan olla vapaa. Kun kiellämme itseltämme jotain, haluamme sitä vain enemmän. Näin ihmismieli toimii.


Itsekuri syömisessä on taistelua itseämme vastaan ja se on taistelu, jota emme voi voittaa.


Jos olet koskaan laihduttanut tiedät, että nälkä voittaa aina. Ei ole olemassa mitään vaihtoehtoista lopputulemaa. Ei koskaan.


Ravitsemuksellisesti eri ruoat ovat erilaisia. Mutta tunnetasolla kaikkien ruokien on oltava samanarvoisia. Intuitiivinen syöminen on pitkällä tähtäimellä sitä, että “herkuilta” katoaa palkintoarvo, jolloin omena lopulta on houkuttelevampi ja herkullisempi kuin karkki.


Kyseenalaistan myös sen, onko itsekuri syömisessä tavoiteltava hyve? Oma kokemukseni on, että kuvitelma, että itsekuria tarvitaan elämäntapamuutoksessa, on yksi kaikista haitallisimmista uskomuksista.


Lisäksi elämme yhteiskunnassa, jossa ihannoidaan itsekuria, tiukkoja ruokavalioita ja kykyä kieltäytyä “herkuista”. Joku saattaa kehua tai ilmaista olevansa kateellinen toisen osoittamasta “itsekurista”, kun tämä kieltäytyy suklaasta.


Huomiotta jää, että kieltäytyjä voi kärsiä syömishäiriöstä, missä ei ole mitään ihannoitavaa tai kadehdittavaa. Hän saattaa noudattaa ruokavaliota orjallisesti edeten syvemmälle syömishäiriön pimeyteen. Tai hän saattaa kieltäytyä ruoasta seurassa, vain ahmiakseen kymmenkertaisesti salassa. Tai hänen suhteensa ruokaan saattaa olla yksinkertaisesti häiriintynyt, hän saattaa pelätä, että suklaa tuhoaa hänen terveytensä tai aiheuttaa jonkinlaista haittaa.


Elämme kieroutuneessa ajassa, jossa häiriintynyttä suhdetta ruokaan pidetään normaalina.


Päädymme kadehtimaan sellaista, mitä ei ole olemassa. Huomioitakoon, että tietysti moni voi kieltäytyä ruoasta ilman, että ruokasuhde on häiriintynyt. Näin voi toimia intuitiivinen syöjä tai esim. ruokayliherkkyyksistä kärsivä.


Summa summarum, intuitiivisessa syömisessä itsekuria ei tarvita mihinkään.

Harhaluulot.


Haluan myös ottaa kantaa siihen, mitä intuitiivinen syöminen ei ole. Harhaluuloja ja väärinymmärryksiä esiintyy paljon intuitiivisen syömisen ympärillä. Tässä muutama niistä.


Huomautan aluksi, että osa ihmisistä tarvitsee ehdottomasti ammattilaisen apua intuitiivisen syömisen opetteluun. Se, että epäterveellisillä elintavoilla ja huonolaatuisella ruokavaliolla elävä alkaa syödä “intuitiivisesti” mitä huvittaa, ei ole intuitiivista syömistä! Näissä tapauksissa kosketus intuitiiviseen viisauteen ruoan suhteen ei ole toiminnassa, mutta sen voi rakentaa uudelleen. Se on vain tehtävä hitaasti, lempeästi ja rakenteen voimalla. Näissä tapauksissa ammattilaisen antama apu ja ohjaus on elintärkeää.


Toinen yleinen harhaluulo on, että intuitiivinen syöminen on sitä, että syödään mitä mieleen juolahtaa. Intuitiiviseen syömiseen kuuluu uteliaisuus ja mm. myös sen tunnustelu, miltä jokin ruoka saa oloni tuntumaan syömisen jälkeen, tarvittaessa sen miettiminen, miksi minulle tuli tämä mieliteko ja mitä haluan tehdä asialle. Vaikka tämä kysymyssuma voi kuulostaa paljolta, käytännön arjessa tunnustelu tapahtuu luonnostaan, osin tiedostamattomalla tasolla, eikä siihen mene muutamaa sekuntia kauempaa. Sinä itse tiedät parhaiten, milloin oikeasti kaipaat tiettyä ruokaa, oli se sitten suklaata tai satsumia.


Kaikki ruoat ja syömisen valitseminen ovat aina sallittuja, ja ruokaa saa myös käyttää tunteiden hillitsemiseen. Intuitiivisessa syömisessä otat vallan takaisin itsellesi, teet itse tietoisen päätöksen siitä, mitä teet, sen sijaan että paniikinomaisesti alkaisit vain ahmia kiellettyjä ruokiasi.


Mitä harjaantuneemmaksi intuitiivisessa syömisessä oppii, sitä enemmän uskaltaa ja kykenee kohtaamaan vaikeat tunteet ja ruokaa ei enää pysty käyttämään tunteiden hallinnan keinona.


Kolmas harhaluulo on uskomus siitä, että jos kaikki ruoat ovat sallittuja, “söisin vain herkkuja”.


Voin vain sanoa, että satavarmasti ei pidä paikkaansa.


Uskomus on peräisin nälästä, rajoituksista ja niukkuuden alla elämisestä. Kun vapautat herkkusi ja sallit itsesi syödä niitä oikeasti, ilman ehtoja, herkkusi menettävät voimansa.


Meille on uskoteltu, että kehomme ja ruokahalumme on jotain mitä pitää kontrolloida.


Mieti asiaa näin: Jos sinulle sanottaisiin, ettet saa nukkua kuin enintään seitsemän tuntia yössä, alkaisitko kontrolloida nukkumistasi? Jos sinulle sanottaisiin, että et saa käydä vessassa kuin kolme kertaa päivässä, tottelisitko? Jos sinulle sanotaan, että janosi ei ole oikeasti janoa, et saa juoda vettä. Antaisitko itsesi kärsiä janosta?


Miksi syöminen ja ruoka, kehomme yksi tärkeimmistä elinehdoista ja perustarpeista, on niin kontrolloitu ja mustamaalattu?


Neljäs vastaväite, jonka usein kuulen on, että ruoka on nykyään niin “teollista” ja käsiteltyä, että se saa meidät syömään enemmän ja vääristää signaalejamme. Näin voi toki olla joissain ruoissa, mutta sen vaikutukset intuitiiviselle syöjälle ovat lähes olemattomat. Vaikka söisit täydellisesti rouskuvia natriumglutamaattisipsejä 50 g enemmän kuin muuten söisit, se ei vaikuta yhtään mihinkään. Intuitiivisen syöjän tekee mieli syödä kasviksia, täysjyväviljoja ja muita ruokia, jotka ravitsevat häntä. Jos hän syö “teollista ruokaa” sen lisäksi, sillä ei ole mitään vaikutusta mihinkään.


Ja sivuhuomautuksena: Mikään ruoka ei aiheuta terveydellesi niin paljon haittaa kuin häiriintynyt suhde ruokaan aiheuttaa! Stressi, ahdistus, itseinho ja syyllisyys ovat tuhat kertaa haitallisempia kuin mikään suklaakakku tai megapussi sipsejä ikinä voivat olla.

Kehosi osaa itse säädellä nälkä- ja kylläisyyshormonejaan niin, että jos syöt yli tarpeidesi, se viestii suurempaa kylläisyyttä seuraavien päivien tai viikkojen aikana. Lisäksi, usein unohtuu se, että jos syöt yli tarpeidesi, kehosi alkaa hukata energiaa pitääkseen painosi tasaisena. Se ei yritä lihottaa sinua (ellet ole näännyttänyt itseäsi tai väkisin laihduttanut itseäsi hyvinvointipainosi alle).


On haitallista ajatella mistä tahansa ruoasta, että se on liian jalostettua, “myrkkyä” tai niin prosessoitua, että siitä ei saa mitään ravintoaineita, vain “tyhjiä kaloreita”. Kaikissa ruoissa on hyvät ja huonot puolensa. Pellavansiemenissä on mm. omega-3 rasvahappoja, mutta myös linamariinia, josta vapautuu elimistössä pieniä määriä syanidia. Täysjyväriisissä on haitallista arseenia. Valkoisessa riisissä ei ole niin paljon suojaravintoaineita kuin täysjyvätuotteissa, mutta esim. juuri ennen liikuntasuoritusta nautittuna se antaa sinulle juuri sitä mitä eniten tarvitset: raakaa energiaa, eli nopeita hiilihydraatteja.


Edes asiantuntijat eivät pääse yksimielisyyteen siitä, mikä on terveellistä ja mikä ei. Miksi siis et kuuntelisi ainoaa oikeaa asiantuntijaa, omaa kehoasi siitä, millaista ruokaa se tarvitsee ja miten paljon?

Ravitsemus ei ole mustavalkoista, vaikka me usein haluamme niin ajatella. Ravinto on paljon enemmän kuin vain osiensa summa. Se on niin monimutkaista, ettei yksikään tutkija ole vielä pystynyt ymmärtämään kaikkea kehon ja ravinnon vuoropuhelussa. Lisäksi, ruoka on muutakin kuin ravintoaineita: se on nautintoa, makuja, rakenteita, elämyksiä, yhteyttä, huolenpitoa, rakkautta, sosiaalisuutta ja henkisyyttä.


Laihduttaako intuitiivinen syöminen?


Yhteiskunnassamme ihannoidaan laihuutta, ja sen tavoittelua pidetään jopa itsestäänselvyytenä. Laihtuminen ja laihuus yhdistetään virheellisesti terveyteen.


Laihdutuskuureilla saa kyllä tuloksia, mutta miten miellyttävillä tavoilla ja miten pysyviä ne ovat? 85 - 98 % lihoo takaisin, usein korkojen kera. Onko se sen arvoista?


Lue kattava kirjoitukseni aiheesta: Totuus laihduttamisesta – tutkimustulokset 80 vuoden ajalta ovat karua luettavaa.


Mitä jos painon pudottamisen sijaan alkaisit elää parasta elämääsi, tässä ja nyt?


Et voi suhtautua ruokaan neutraalisti ja kuunnella kehoasi, jos jokaista ajatustasi ruoasta ja jokaista ruokailuhetkeäsi värittää pyrkimys laihtua.


Vaakalukema on poissuljettu tavoite intuitiivisessa syömisessä, koska emme voi siihen vaikuttaa ilman rajoittamista ja kehon kontrolloimisen yritystä. Et voi sekä laihduttaa että "kuunnella kehoasi". Painosi on kehosi päätettävissä.


Intuitiivinen syöminen itsessään ei laihduta, vaan ajan kanssa keho hakeutuu sille luonnolliseen ja terveeseen ns. hyvinvointipainoon tai biologiseen normaalipainoon. Tähän voi mennä vuosia, lähtötilanteesta riippuen. Jos olet tähän asti laihduttanut ja ahminut vuorotellen tai syömisesi on muuten epätasapainoista, on todennäköistä että kehosi hankkiutuu eroon mahdollisesta ylimääräisestä rasvasta. Paino alkaa näissä tapauksissa yleensä laskea lähes heti, mutta osalla keho voi hakea tasapainoa pidempäänkin.


On huomautettava, että vaikka paino saattaa laskea, se mitä todennäköisemmin ei laske niin paljon kuin olet unelmoinut. Monella ihmisellä biologinen normaalipaino on "ylipainon" puolella. Kirjoitin aiheesta enemmän täällä.


Hyvä uutinen tässä on, että kun pääset painokeskeisyydestä, epärealistisista ideaaleista ja ruoka-ahdistuksesta eroon, elämänlaatusi paranee TODELLA PALJON. Sitä ei pysty kuvittelemaankaan, ennen kuin sen itse kokee.


Kiellettyihin ruokiin tottuminen.


Tottuminen (eng. habituation) on yksi intuitiivisen syömisen kulmakivistä. Kielletyt ruoat ovat houkuttelevia ja maukkaita, koska tottumista ei koskaan tapahdu. Koska ne ovat kiellettyjä eivätkä ole vapaasti saatavilla aina ja milloin tahansa. Kiellettyjä ja osin alitajuisestikin rajoitettuja ruokia voivat olla esim. voi, suklaa, valkoinen vehnäjauho, karkit tai viinirypäleet.


Tämä on yksi niistä monista syistä, miksi inhoan yli kaiken “herkkulakkoja” ja “karkkilakkoja”. Ne ovat tehokkaimpia keinoja vääristää ruokasuhdetta ja lisätä todennäköisyyttä ahmimiseen ja häiriintyneeseen syömiseen. Herkkulakkoilu on aina häiriintynyttä.


Kun meillä on ruokia, joita himoitsemme mutta joista ajattelemme, että emme saa niitä vapaasti syödä, himoitsemme niitä aina vain enemmän. Kun, ja näin aina käy, päädymme syömään niitä, monesti emme pysty lopettamaan syömistä. Syömme niitä liikaa mistä päättelemme, että me emme vain saa syödä niitä, koska emme pysty kontrolloimaan itseämme. Joskus jopa perustelemme asiantilaa esim. sokeririippuvuudella tai sillä, että meissä on jotain perustavanlaatuisesti vialla.


Kaikkien ruokien, “herkkujen”, salliminen ehdoitta on ainoa tapa parantua ahmimisesta ja pakkomielteisestä ruoan ajattelusta.


Intuitiivinen syöminen on prosessi, jossa on oltava rehellinen itselleen. Usein kuulen, että joku on “antanut luvan” itselleen syödä mitä tahansa. Tosiasiassa lupa ei olekaan ehdoton ja tilanne on jännittynyt. Taustalla on kielteisiä ajatuksia ja ehtoja: “minun ei pitäisi”, “tämä on epäterveellistä”, "lihon varmasti", “huomenna syön vähemmän”. Ei ihmekään, että “herkuttelu” karkaa käsistä kerta toisensa jälkeen eikä edistymistä tapahdu.


“Herkuttelukierteestä” seuraa se, että aloitamme laihduttamisen, joka joskus naamioidaan “elämäntapamuutoksen” alle, mutta on oikeasti vain kieltoja, rajoituksia, luopumista ja rankaisemista. Laihduttaminen johtaa repsahdukseen, eli ylensyöntiin. Tästä seuraa syyllisyyden ja kontrolloimattomuuden tunne, jonka tulkitsemme todisteena siitä, että syömistä täytyy rajoittaa. Ja näin laihduttaminen alkaa uudelleen. Kuulostaako tutulta?


Vapautumalla syömisen rajoituksista avautuu uusi maailma, jossa ei ruoka ei ole ahdistuksen aihe vaan mahdollisuuksien ja ilon lähde.


Jokaisen keho haluaa olla terve ja hyvinvoiva, mikä tarkoittaa, että keho pyrkii aina sille luontaiseen ns. biologiseen normaalipainoon. Laihduttaminen, laihdutusmentaliteetti ja muut syömistä ja ruokasuhdetta vääristävät tunteet ja ajatukset häiritsevät kehon kuuntelua ja saa meidät jatkuvasti toimimaan kehomme todellisia tarpeita vastaan.


Se on noidankehä, jossa sen sijaan että tekisimme yhteistyötä kehomme kanssa, koitamme jatkuvasti toimia sitä vastaan ja jopa rangaista sitä. Seurauksena kehomme ei enää luota, että sen antamia viestejä kuunnellaan, mistä seuraa lisää epätasapainoa.


Vaikka intuitiivinen syöminen voi kuulostaa todella monimutkaiselta, se on kaikkea muuta.


Muista, että kehosi ei ole vihollisesi, vaan luotettavin ja vahvin liittolaisesi. Kuuntele sitä, sillä se haluaa ja aina yrittää kertoa sinulle, mitä se kulloinkin tarvitsee ja kuinka paljon. Sitä tietoa ei voi kukaan ulkopuolinen sinulle kertoa.


Jos haluat käytännön tietoa siitä, miten onnistunut elämäntapamuutos tehdään, tilaa ilmainen opas lempeään elämäntapamuutokseen täältä.


Lähteenä käytetty: Tribole, Evelyn; Resch, Elyse: Intuitive eating - A revolutionary program that works. St. Martin’s Press, 2012.

© 2023 Health coach Heidi Sahlstedt.