Mitä sokeririippuvuus on ja miten pääset siitä eroon

Artikkeli käsittelee sitä, mitä sokeririippuvuus on ja mitä se ei ole. Lukijana saat toivottavasti uusia näkökulmia tämän erityisesti naisia kiusaavan ongelman selättämiseen.


En mielelläni käytä sanaa “herkku” sokerisista ja heikkolaatuista rasvaa sisältävistä teollisista ruoista, koska mielestäni se antaa liian korkean arvon näille ruoille. Kun alat ravita itseäsi kunnolla huomaat, että mikä tahansa ruoka voi olla herkkua ja se, mitä ennen pidit herkkuna, voi menettää viehätyksensä kokonaan. Sen sijaan laadukkaista raaka-aineista rakkaudella valmistetut herkut ovat täysin eri asia.


Itse asiassa tavoitteena on, että jokainen syömäsi ateria on herkutteluhetki. Sinun täytyy oppia nauttimaan syömästäsi ruoasta enemmän, ei vähemmän. Ihana Facebook-ryhmämme Syö, nauti, vapaudu auttaa sinua siinä. Liity heti mukaan täältä.



Mitä sokeririippuvuus todella on?


Sokeririippuvuutta sanana viljellään kuin se olisi tieteellinen fakta. Totuus kuitenkin on, ettei sokeri luo samanlaisia, pitkäaikaisia muutoksia aivokemiaan kuten esim. huumausaineet tai alkoholi.


Tutkijat ovat sitä mieltä, ettei esim. “ruoka-addiktiota” ole olemassa, ja sitä pitäisi kutsua mieluummin syömisaddiktioksi. Kyse ei siis ole siitä, että ruoka aiheuttaa riippuvuutta, vaan ongelma on pakonomainen syöminen, eli käytöshäiriö. Riippuvuus ei johdu tietystä aineesta (kuten sokeri, rasva tai hiilihydraatit) vaan se koskee tekoa. Riippuvuus johtuu psykologisista seikoista.


Sokerin käsitteleminen samalla tavalla kuin huumeita, eli nollatoleranssin kanssa, ei toimi, koska sokeri ei ole samalla tavalla riippuvuutta aiheuttavaa. Itse asiassa koko kehomme kulkee sokerin (glukoosin) voimalla, joten olisi hassua, että sokeri olisi jotenkin itsessään pahasta. Sokeria on lähes kaikissa ruoissa, mm. hedelmissä ja marjoissa.


Totta on ainakin se, että sokeria himoitessa mieli ei tee kauhoa sitä sellaisenaan pussista. Mieliteko kohdistuu yleensä sokerisiin, mutta samalla rasvaa sisältäviin ruokiin kuten suklaaseen, jäätelöön tai leivonnaisiin. Tämä antaa vinkin siitä, ettei pelkkä sokeri aineena voi olla se, jota eniten kaipaamme.


Yleensä mieliteot koskevat jotakin, missä on sekä sokeria että paljon rasvaa. Näiden välinen tietty suhdeluku, 1g rasvaa per 2g sokeria, on todettu kaikista palkitsevammaksi. Tämä voi johtua siitä, että syntyessämme ensimmäinen ravintomme on äidinmaito, jossa on tämä suhde rasvan ja sokerin välillä.


Syömisen ja sokerin syömisen kuuluu olla palkitsevaa aivoillemme. Niiden kuuluu saada dopamiini ja opioidit virtaamaan, muuten kuolisimme nälkään. Kuitenkin runsaasti sokeria säännöllisesti syövien palkitsemisjärjestelmä alkaa ylistimulaation välttämiseksi säännöstellä mielihyvää tuottavia kemikaaleja niin, että sokerin tuottama nautinnon tunne vähenee. Seurauksena alamme syödä enemmän saadaksemme saman nautinnon. Tutkimus ei silti ole löytänyt todisteita siitä, että sokeri aiheuttaisi samanlaisia muutoksia ihmisaivoissa kuin esim. kokaiini tai heroiini.


Kaikki luonnossa toimii mielihyvän hakemisen ja kivun välttämisen kautta. Kuuntelemme musiikkia, koska se tuottaa mielihyvää. Kukaan ei silti väittäisi olevansa musiikkiriippuvainen. Kaikki hauskat puuhat, kuten nauraminen ja tanssiminen, aktivoivat saman palkitsemisjärjestelmän aivoissa kuin sokerin syöminen. Eli se, että toistamme jotakin toimintaa koska se on meistä miellyttävää, ei vielä tee siitä riippuvuutta.


Tämä ei tarkoita, etteikö sokerin himo voisi tuntua todella intensiiviseltä ja riippuvuuden kaltaiselta. Jos luokittelet itsesi sokeririippuvaiseksi, annat kuitenkin pois kaiken oman vaikutusvallan mikä sinulla itselläsi on. “Riippuvuudesta” tulee itseään toteuttava ennuste. Kun syöt pienenkin palan sokerista ruokaa, kerrot samalla itsellesi, ettet pysty lopettamaan. Päätät jo ennakkoon sen, miten tilanne päättyy.


Kun julistat olevasi sokerikoukussa tai sokeririippuvainen, julistat samalla, ettei sinulla ole kontrollia asian suhteen. Vakuutat itsesi siitä, ettei sinulla ole valtaa valita toisin. Tällöin et pysty tunnistamaan syitä sille, miksi käännyt sokerin puoleen. Et edes anna itsellesi mahdollisuutta valita toisin.


Jos tästä huolimatta päätät jättää lisätyn sokerin kerralla pois, se voi osalla ihmisistä aiheuttaa samantyylisiä fyysisiä oireita, esim. päänsärkyä ja ärtyisyyttä kuten muutkin riippuvuudet. Nämä yleensä menevät kuitenkin ohi parissa kolmessa päivässä.

Sokerin, tai lisätyn sokerin, poistaminen ruokavaliosta kerralla kokonaan voi helposti laukaista tilan, jossa sokerisista ruoista tulee vielä suurempi pakkomielle. Se johtaa “repsahdusten” kierteeseen, jossa joudutaan koko ajan vain syvempään suohon kunnes ollaan vakuuttuneita, että riippuvuus on olemassa ja sitä ei voi voittaa.


Voi käydä niin, että elämä ilman sokeria sujuu kyllä hyvin esim. kuusi kuukautta, kunnes tulee syötyä se pari palaa suklaata ja hetkessä käy niin, että palataan rysäyksellä takaisin vanhaan. Paitsi että ollaan vielä epätoivoisempia, koska puolen vuoden työ on heitetty hukkaan. Tämä vie usein rajoittamisen ja ahmimisen kierteeseen, jossa sekä terveytesi että mielenterveytesi alkaa olla todella vaakalaudalla. Tulos on, ettet luota itseesi ja suhteesi ruokaan ja sokeriin on kieroutunut. Luultavasti ajattelet, että sinussa on jotain perustavanlaatuisesti vialla.


Toinen suuri ongelma on, että eliminoimalla sokerin ruokavaliosta kokonaan, joudut luultavasti hankaliin sosiaalisiin tilanteisiin. Pahimmassa tapauksessa alat vältellä esim. syntymäpäiväjuhlia tai jopa ravintolailtoja, koska siellä on tarjolla sokerisia ruokia. Tämä voi sosiaalisten suhteiden kärsimisen lisäksi johtaa syömishäiriöihin ja mielenterveysongelmiin.


Kun lisättyä sokeria sisältävät ruoat poistetaan ruokavaliosta kokonaan, syntyy helposti ns. puutteenalaisuuden efekti. Ihmiset kaipaavat epätoivoisesti sitä, mitä he eivät saa. Eli jos lopetat sokerin syönnin kokonaan, ajatuksesi voivat alkaa pyöriä kielletyn sokerin ympärillä, unelmoiden siitä, mitä haluaisit syödä mutta et saa. Tulokset ovat aina ennakoitavissa, sillä ennemmin tai myöhemmin mieli voittaa ja annat periksi.


Tämä onkin syy hyvin monen “sokeririippuvaisen” taustalla. Laihdutusmentaliteetti, jossa tietyt ruoat ovat huonoja ja kiellettyjä, luo niistä vastustamattoman fantasian ja aikaansaa alkukantaisen tarpeen syödä, ja ensimmäisten puraisujen jälkeen syömistä on hyvin vaikea lopettaa. Yksinkertaisesti siksi, että uskotaan ettei suosikkiherkkuja enää koskaan saa syödä. Parempi siis vetää kerralla kunnolla. Viimeinen ehtoollinen päättyy syyllisyyteen ja itseinhoon ja luultavasti ajatukseen siitä, että “minun täytyy vain rajoittaa sokeria sisältäviä ruokia vielä enemmän koska en pysty hallitsemaan itseäni”.


Eli sokeririippuvuuden syy on, liian vähäisen syömisen lisäksi, puutteenalaisuus ja kiellot, eivät sokerin neurokemialliset vaikutukset. Kun kiellät itseltäsi sokerin ja luot sääntöjä sen ympärille, alat kapinoida näitä sääntöjä ja rajoituksia vastaan.

Missään tutkimuksessa ei ole vielä todistettu, että kohtuudella nautittu sokeri ruokavaliossa olisi terveydelle haitallista. Banaanissa ja viinirypäleissä on paljon sokeria, mutta ahmitaanko niitä sokeririippuvuuden nimissä? Ei. Myöskään rotilla tehdyt kokeet sokerin aiheuttamasta riippuvuudesta eivät sellaisenaan päde ihmisiin. Rottien ensisijainen tarve on selviytyä ja syödä, tietenkin ne valitsevat sokerin huumeiden sijasta! Rotilla ei ole lapsuustraumoja ja tunneperäisiä ongelmia kuten ihmisillä, jotka kääntyvät huumeiden tai ruoan puoleen.


Lisäksi rottia on kokeissa pidetty nälässä ja niiden ruoan saantia oli rajoitettu (eli ne olivat, kuten ihmiset, “laihdutuskuurilla”), joten on luonnollista, että siitä seuraa ahmimista. Rotat olivat myös stressaantuneita näissä kokeissa. Itse asiassa, silloin kun rotilla on ollut mahdollisuus juoda sokerivettä ja syödä muita ruokia vapaasti, ne eivät ahmi.


Puutteenalaisuuden kokemus tuntuu niin ihmisissä kuin eläimissäkin pitkän aikaa kokemuksen jälkeen. Esim. sodan ja nälänhädän kokeneet ihmiset helposti ahmivat jokaisen aterian kuin se olisi heidän viimeisensä, koska nääntymisen uhka on niin vahvasti heidän kehonsa muistissa. Sama koskee kissan- ja koiranpentuja, jotka jäivät pentueen pienimpinä vaille riittävää ravintoa. Ihmisillä näin voi käydä, vaikka itse kokemuksesta olisi vuosia aikaa ja sama efekti on näkyvissä joillain rajusti laihduttaneilla. Siispä meidän täytyy sekä syödä riittävästi että tietoisesti muuttaa alitajuisia uskomuksiamme siitä, että ruokaa on niukasti tarjolla.


On hyvä asia, että sokeri ei ole aidosti riippuvuutta aiheuttavaa. Kun alat vähentää sokerin määrää ruokavaliossa (eli lisäämään proteiinia, kuitua, kasviksia, hyviä rasvoja ja lopettamalla laihduttamisen), huomaat ajan kuluessa, että makunystyräsi ovat herkistyneet sokerille ja aiemmin hyvältä maistuneet ruoat ovatkin ylimakeita.

Nämä ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä asioita, joihin sinä itse lopulta tiedät parhaan tavan. Jokainen ihminen on erilainen ja kokee asiat eri tavalla, mutta samalla on hyvä pitää avoin mieli ja tunnistaa ne tavat, jotka eivät ole ennenkään toimineet. Osalla voi toimia kokonaan sokerista luopuminen, vaikka vain pariksi viikoksi alkusysäyksenä, mutta ehdottomasti suurin osa hyötyy eniten siitä, että oppii ravitsemaan itseään kunnolla ja ilman rajoittamista tai piilolaihduttamista, jolloin sokerinhimo vähenee tai katoaa kokonaan ilman, että siihen tarvittaisiin ylettömästi mielenlujuutta ja tahdonvoimaa.



Älä laihduta


Toistan tätä, koska tämä on tärkeää.


Jos koet olevasi riippuvainen sokerista ja haluat siitä eroon, et saa missään nimessä rajoittaa ja vähentää syömisiäsi alkamalla “säästää kaloreita” tai yrittämällä syödä kevyesti.


Ns. liskoaivomme kun eivät tunnista sitä, että olemme laihdutuskuurilla. Se tietää vain, että emme saa tarpeeksi ruokaa, jolloin kuolema uhkaa. Selviytymismekanismit aktivoituvat ja alamme himoita sokerisia ja runsasrasvaisia ruokia.


Sokerin himo on 90 %:lla ihmisistä seurausta nälästä. He eivät syö tarpeeksi monipuolista, ravitsevaa ja laadukasta ruokaa tai heillä ei ole ruokarytmiä.


He eivät ole sokeririippuvaisia. He ovat yksinkertaisesti nälkäisiä.


Hyvin moni nainen väittää syövänsä riittävästi, mutta ruokapäiväkirjaa tarkasteltaessa paljastuu, että asia on täysin päinvastoin. Suomalaisten suurin ongelma, eli liian kevyt ja hätäinen syöminen aamulla ja lounasaikaan, johtaa iltapäivällä tai viimeistään illalla sokerinhimoon yksinkertaisesti siksi, että keho ei ole saanut riittävästi ravintoa. Tällöin keho alkaa viestittää himoa runsassokerisiin ja -rasvaisiin ruokiin, koska kehomme on siinä luulossa, että ruokaa on niukalti tarjolla, joten on parasta maksimoida ruoasta saatava energia ja syödä mahdollisimman paljon energiatiheää ruokaa.


Jos taas turvaudut päivällä napostelemaan sen sijaan, että söisit oikeaa ruokaa, voit joutua ns. verensokerivuoristorataan. Kun verensokerisi nousee nopeasti esim. suklaapatukan tai välipalakeksien syömisen jälkeen, se myös laskee yhtä nopeasti, jolloin kehosi viestittää jälleen himoa nopeisiin hiilihydraatteihin eli sokereihin. Se on lähes automaationa toimiva kierre. Luultavasti tunnet itsesi lisäksi väsyneeksi vaikka olisit nukkunut normaalisti.


Paras tapa välttää vuoristoradan kyytiin nouseminen on syödä runsas aamiainen ja lounas, joissa on sekä riittävästi proteiinia että hyviä rasvoja. Nämä auttavat sekä tasaamaan oloasi että pitämään kylläisyyttä yllä, jolloin et ole illalla niin nälkäinen, että haluat syödä keittiönkaapit tyhjiksi tai ostaa kaupasta kilokaupalla makeaa.


Sen sijaan, että ajattelisit ettet saa enää syödä suklaata, on parempi keskittyä siihen mitä kaikkea saat lisätä ruokavalioosi. Eli maukkaita proteiininlähteitä, kasviksia ja rasvaa, joka tuo ruokaan sekä makua että tyydyttää nälkäsi paljon tehokkaammin ja mukavammin. On uskomatonta, miten paljon riittävä syöminen vähentää aikaisemmin kontrolloimattomilta tuntuvia sokerin- ja rasvanhimoa.

Useimmilla sokeririippuvuuden selättämiseen todella riittää, että ruoka on tarpeeksi monipuolista ja ravitsevaa ja sitä saadaan säännöllisin väliajoin. Näin keho voi alkaa luottaa siihen, että sitä ei uhkaa nääntyminen. Ruoan kuuluu olla palkitsevaa, herkullista ja sellaista, että sitä haluaa syödä. Erityisesti sokeri houkuttaa kehoa silloin, kun tunnemme hätää kuten väsymystä, stressiä ja nälkää.


Joskus pakkomielle sokeristen ruokien syömiseen johtuu ainakin osittain ravintoainepuutoksesta. Jotta näin ei olisi sinun kohdallasi varmista, että saat tarpeeksi magnesiumia, kromia ja sinkkiä. Erityisesti liian vähäinen magnesiumin saanti on yhteydessä sokeristen ruokien himoon. Hyviä magnesiumin lähteitä ovat pähkinät, siemenet, raakakaakao, quinoa ja avokado. Kromia saat mm. kananmunista, parapähkinöistä, omenasta, parsakaalista ja bataatista. Monissa kasviksissa on kromia. Sinkkiä saat mm. kurpitsansiemenistä, maitotuotteista, kananmunista, sisäelimistä ja palkokasveista.


Näiden lisäksi esim. hapanmaitotuotteiden ja hapankaalin syöminen auttaa tasapainottamaan suolistobakteereja, joiden koostumus on yhteydessä mielitekoihin. L-glutamiini, joka on aminohappo, ravintolisänä saattaa auttaa vähentämään sokerinhimoa. Se on hyväksi suolistolle ja sitä käytetään usein suolisto-ongelmien hoidossa.


On syytä painottaa riittävää veden juontia, sillä nestehukka oireilee monesti “nälkänä” tai mielitekoina. Juo siis aina esim. puoli litraa vettä ennen kuin teet päätöksen syömisestä.


Osalla meistä psyykkinen puoli voi vielä panna vastaan vaikka fysiologinen tarve ruoalle on täytetty. Silloin täytyy tarkastella sisäisiä, tunteisiin, psyykkeeseen, menneisyyteen ja päivittäisiin tapoihin liittyviä seikkoja.


Stressin määrä ja unenlaatu


Kahta elämän osa-aluetta on syytä tarkastella ensin, jos riittävä syöminen ei ole auttanut lopettamaan sokerinhimoa. Nämä ovat stressi ja unen määrä ja laatu.


Vaikka emme voi kaikkia asioita muuttaa, voimme joko muuttaa suhtautumistamme tai tehdä parhaamme ja koittaa vaikuttaa ulkoisiin asioihin edes vähän. Yleensä stressi huonontaa unenlaatua, ja toisinpäin. Eli nämä kaksi ovat jo suoraan liitännäisiä. Jos et hyvälaatuisella ravinnolla ole pystynyt vaikuttamaan unenlaatuun parantavasti, voi olla aika alkaa tarkastella ja vähentää stressin määrää elämässäsi. Kuten huomaat, kaikki elämäsi osa-alueet ovat vuoropuhelussa keskenään ja vaikuttamalla yhteen vaikutat kaikkiin.


Varmista siis, että nukut ainakin 7 - 8 tuntia yössä. Jos se ei ole mahdollista, koska sinulla esiintyy unettomuutta, on paras puuttua siihen jopa ennen kuin yritetään mitään muita muutoksia. Älä luovuta ennen kuin olet kokeillut kaikkea.


Lisäksi on puututtava stressin määrään ja opeteltava rentoutumaan. Tämä auttaa yleensä univaikeuksissa myös, koska stressi on varmasti yleisin valvottaja (jos pikkulapsia ei oteta lukuun). Netistä löytyy tuhansittain hyviä ja toimivia ohjeita kuten hengitys- ja läsnäoloharjoituksia.


Olen kirjoittanut aikaisemmin siitä, miten stressin määrä vaikuttaa ruoka-aineiden imeytymiseen ja siihen, miten kehomme käyttää syömämme ravinnon. Lue siitä täältä.


Seuraavaksi kysyn kuinka onnellinen olet? Näytteleekö ruoka liian suurta osaa elämässäsi?


Mitkä ovat asioita, jotka saavat sinut pomppaamaan ylös sängystäsi aamuisin? Onko sinulla harrastusta, jonka parissa ajantaju katoaa?


Miten hemmottelet ja palkitset itsesi? Jos elämästäsi puuttuu mielekkyys, alkavat ruoka ja sokeriset herkut helposti näytellä liian suurta osaa. Stressaantuneena ja kiireen keskellä käytämme suklaata tai karkkia tyynnyttämään ja rentouttamaan, vaikka se mitä oikeasti tarvitsisimme, on jotain aivan muuta.



Tarinasi ja uskomustesi tarkastelu


Millainen suhde sokeriin ja ruokaan sinulla on ollut?


Aloita lapsuudesta. Muistatko, millainen suhteesi sokerisiin ruokiin oli lapsena? Miten vanhempasi ja ympäristösi suhtautuivat sokeriin? Oliko sokeristen ruokien syönti sallittua vai tarkasti säädeltyä? Oliko makeita herkkuja tarjolla vain juhlissa? Riittikö herkkuja kaikille perheessä? Antoivatko vanhempasi sinulle ruokaa tai sokeriherkkuja lohduttaaksesi sinua? Koitko koskaan häpeää, syyllisyyttä tai ahdistusta syötyäsi?


Ajatteletko, että olet tuomittu epäonnistumaan? Pidätkö itseäsi sokerihiirenä, jolla on pikkulapsen itsekuri?


Olemme itsemme pahimpia kriitikkoja. Kukaan ei puhu meille yhtä rumasti kuin itse puhumme itsellemme.


Monet haitalliset uskomukset ruokaan, syömiseen ja sokeriin ovat syntyneet jo lapsuudessamme, mutta osa on myöhempää perua ja niitä muotoutuu aina uusia. Ihmisinä meillä on aina jotain haitallisia uskomuksia, vaikka yrittäisimme miten välttyä niiltä, se ei ole mahdollista.


Siksi on tärkeintä puuttua niistä kaikkein haitallisimpiin ja tietoisesti muuttaa ne meitä palveleviksi. Jos tunnistat haitallisen uskomuksen voit päättää ja tiedostaa, että se ei pidä paikkaansa eikä ole totta.


Jos uskomuksesi on, että “olen riippuvainen sokerista” voit kysyä itseltäsi: “mitä todisteita minulla on tästä?”


Uskomusten muutos voi tapahtua askeleittain.


Jos uskot, että olet sokeririippuvainen, muotoile uskomus uudestaan esim. näin: “joskus minusta tuntuu, että minun on pakko saada sokeria”.


Uskomuksen täytyy olla sellainen, johon koet voivasi uskoa. Voit viedä uuden, sinua paremmin palvelevan uskomuksen niin pitkälle kuin sinusta tuntuu, että pystyt uskomaan. Esim. “välillä minun tekee mieli sokeria, mutta jos odotan 20 minuuttia kunnes syön sitä, himo on jo mennyt pois”.


Huomaatko eron?


Kun alat tiedostaa uskomuksesi ja päivittäin kyseenalaistat ja muutat niitä, myös käytöksesi, tunteesi ja ajatuksesi uskomukseen liittyen muuttuvat väistämättä ja kivuttomasti.


Tapojen muutos


Sokeririippuvuus on suurelta osin opittu tapa, jota toistamme päivästä toiseen automaatiolla. Käytöksestämme 40 - 95 % on tapaperusteista, eli emme päivämme aikana ajattele, että “nyt käännän auton rattia” tai “nyt nousen yhden askelman portaissa”, vaan toimimme automaattisesti. Harva meistä oikeasti pysähtyy miettimään, mitä haluamme syödä ja kuinka paljon.


Sokerinhimon laukaisijana toimii usein esim. kellonaika, television eteen istahtaminen tai tietty ympäristö. Jos olet töissä kahvitauolla tottunut syömään munkin tai pullan, teet niin myös seuraavana päivänä ilman, että teet erillistä päätöstä asiasta.


Onko sinulle käynyt niin, että olet onnistunut luopumaan sokeriherkuttelusta vain todetaksesi, että tapa onkin yhtäkkiä hiipinyt takaisin? Ehkä yhtenä päivänä erehdyit ostamaan irtokarkkeja, ja se päivä jäikin päälle ja toisti itseään ja huomasit, että toimit aivan samalla tavalla kuin ennen tekemääsi muutosta?


Syy ei ole itsekurin puutteessa.


Syy on, etteivät aivomme pysty unohtamaan vanhoja tapoja. Ne pysyvät toimintavalmiudessa aivoissamme vuosikymmeniä sen jälkeen, kun olemme lakanneet noudattamasta niitä. Mutta ne ovat siellä, odottamassa ja valmiina kytkeytymään päälle. Esim. muistinsa menettäneet ihmiset kykenevät luotujen tapojensa ansiosta pärjäämään arkiaskareissa, vaikka he eivät muistaisi viimeisestä viidestä vuodesta yhtään mitään.


Lyhyesti selitettynä: Aivosi tunnistavat ärsykkeen, jolloin teet rutiinin, jotta saat palkinnon.


Ärsyke voi olla melkein mikä tahansa asia, tietty paikka tai kellonaika, tunne, tietyn ihmisen seura tai välittömästi tapaa edeltävä toiminta. Rutiini voi olla fyysinen, henkinen tai tunnepohjainen. Se voi olla monimutkainen tai todella yksinkertainen. Palkinto voi olla esim. ruoka tai jokin miellyttävä tunne. Se auttaa aivoja määrittämään onko jokin tapa kannattava vai ei.


Tapojen muuttamisen kultainen sääntö on:


Tapaa ei voi lopettaa, sen voi vain muuttaa.


Käytä samaa ärsykettä ja samaa palkintoa, mutta muuta rutiini. Luodaksesi onnistuneesti uuden tavan on vanhasta tavasta saatu palkinto pidettävä samana.


Tunnista ensin rutiini, jonka teet, esim. suklaan syöminen televisiota katsellessa. Seuraavaksi tunnista ärsyke. Onko se tylsyys, nälkä, energiavaje, väsymys, rentoutumisen tarve pitkän työpäivän jälkeen? Sitten kokeile eri palkintoja. Onko se ruoka, rentoutuminen, pako todellisuudesta, nopeas energiapiikki? Testaa eri palkitsemismenetelmiä. Käy kävelyllä, lue hyvää kirjaa, vaihda sokeriset ruokasi esim. hedelmiin ja marjoihin. Ei ole väliä mitä teet, pääasia että kokeilet eri asioita. Testaamalla selvität, mikä palkintosi rutiinista on eli mitä todella janoat ja haet rutiinillasi. Kokeiluvaihe voi kestää viikkoja. Löydettyäsi janoamasi palkinnon tunnista ärsyke. Kun olet selvittänyt koko tapakehän, voit luoda suunnitelman, jossa pidät ärsykkeen ja palkinnon samana mutta muutat rutiinin.


Tämä on tärkeää varsinkin, jos palaat yrityksistä huolimatta jatkuvasti takaisin samaan herkuttelukierteeseen sokerin kanssa. Muista, että et voi muuttaa ärsykettä etkä palkintoa. Ainoastaan rutiinin.



Sokeririippuvuus ei ole riippuvuutta sokerista. Se on yhdistelmä nälkää, tapoja, väsymystä, tunteita ja tarinoita. Se eroaa siinä suhteessa erittäin paljon esim. huumeista ja muista aivokemiaan vaikuttavista riippuvuuksista. Riittävällä, monipuolisella ja maukkaalla ravinnolla pystyt luultavasti vähentämään sokerinhimoa huomattavasti.


Jos haluat tietää lisää elämäntapamuutosta koskevista harhakäsityksistä, tilaa 22 myyttiä laihdutuksesta - Luovu näistä ja saavuta pysyviä tuloksia.



Lähteitä:

Duhigg, Charles: Tapojen voima - Miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme. Basam Books, 2014.

Miksi tykkäämme suklaasta? https://www.bbc.com/news/health-39067088

“Sokeririippuvuuden” todisteet rotilla https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2235907/

Sokeririippuvuutta ei ole https://wellseek.co/2018/03/15/4-reasons-sugar-addiction-doesnt-exist/

Sokeririippuvuus ei ole totta https://www.fitwoman.com/blog/truth-sugar-addiction-can-part/

Onko sokeririippuvuus totta? http://theconversation.com/fact-or-fiction-is-sugar-addictive-73340

Asiantuntijat sanovat että sokeriaddiktio on huuhaata https://health.usnews.com/wellness/food/articles/2018-11-16/sugar-is-addictive-bs-these-health-pros-say

Ruoka-addiktiota ei ole olemassa http://patrikborg.blogspot.com/search/label/ruokariippuvuus


© 2023 Health coach Heidi Sahlstedt.