Kokosin tähän blogipostaukseen yleisimmät kohtaamani myytit intuitiivisesta syömisestä.
Myytti: Jos söisin intuitiivisesti tai antaisin itselleni luvan syödä mitä vain, söisin vain karkkia koko ajan.
Tämä on hyvin yleinen harhaluulo ja ymmärrettävä sellainen, kun ottaa huomioon millaisessa tilanteessa ihminen on. Jos syöminen on mennyt siihen, että karkkia syö suuria määriä kun siihen yhtään saa luvan, on olettamus helposti se, että karkin jatkuva syöminen olisi normaalitila, jos sille aina olisi "lupa".
Tätä voisi ehkä verrata siihen, kun olet todella väsynyt ja maailma tuntuu synkältä paikalta. Ja silti heti, kun olet kunnolla levännyt ja saanut nukuttua, olet herätessäsi kuin eri ihminen. Maailma näyttää täysin erilaiselta ja valoisalta. Et vain olisi rättiväsyneenä ikinä uskonut, että näin erilainen olo voi olla. Se, mitä tietyssä hetkessä koet todeksi, ei läheskään aina ole sitä.
Intuitiivista syömistä aloittaessa niitä aiemmin rajoitettuja tai kiellettyjä ruokia kuluu paljon. Tietenkin niitä kuluu paljon! Ja mitä enemmän totut aiemmin rajoitettuihin ruokiisi, kun viimein alat luottaa, että sitä ruokaa (karkkia tai mitä vain) on aina saatavilla, pakkomielle niihin lakkaa ja palkintoarvo katoaa. Tätä koko prosessia kutsutaan tottumiseksi (englanniksi 'habituation'). Mieti vaikka todellista tai kuvitteellista tilannetta, jossa asut viikon tai pari samassa hotellissa. Ensimmäisenä aamuna söit todennäköisesti itsesi todella täyteen aamiaisbuffetissa, etkä malttanut olla maistamatta useampaa sorttia. Entä viikon tai kahden päästä päästä samassa aamiaisbuffetissa, samojen tarjottavien äärellä? Veikkaan, että et syönyt eikä sinun tehnyt mieli syödä läheskään niin paljon kuin ensimmäisinä päivinä. Ehkä aloit jopa kaivata jotain muutakin ruokaa kuin sitä, mitä oli tarjolla.
Myytti: Intuitiivista syömistä ei voi oppia.
Monesti kuulen, että “intuitiivinen syöminen toimii varmaan muilla, mutta se ei toimi minulla”. Usein tämän väittämän takana on se, että intuitiivisen syömisen “toimivuutta” mitataan vaa’an avulla ja erityisesti sillä, että paino ei ainakaan nouse. Lisäksi sitä mitataan sen mukaan, millaisia ruokia syödään, vaikka intuitiivisen syömisen aloittamiseen juuri kuuluu se, että aiemmin rajoitettuja ruokia syödään paljon. Tietenkin jäätelöä tai pizzaa tai sipsejä menee paljon, nyt kun niitä viimein saa syödä! Tämä vaihe ei kestä ikuisesti.
Intuitiivisen syömisen kokeilijat ovat monesti ihmisiä, jotka ovat laihduttaneet kauan ja/tai usein, joten painonnousu ja ennen tätä kiellettyjen ja rajoitettujen ruokien runsas tai hallitsemattomalta tuntuva syöminen alussa on lähes takuuvarmaa.
Valitettavasti näistä vedetään loppupäätelmä, että “intuitiivinen syöminen ei toimi minulla” vaikka ongelma on rajoittamisessa, nälkävelassa ja yleisesti laihdutuskulttuurissa, jossa hoikka keho on onnistumisen ja ihmisarvon mittari.
Intuitiivisen syömisen aloittamista seuraa usein painonnousu ja se kuuluu asiaan. Paino nousee varsinkin silloin, jos laihduttamista on ollut lähimenneisyydessä.
Jos koet olevasi yksi näistä tiedä, että sinä et ole rikki eikä kehosi ole rikki. Kehosi yrittää pitää sinut turvassa, sillä se ei tiedä, että menneisyydessä läsnä ollut ravinnon puute ei johtunut nälänhädästä vaan tietoisesta laihduttamisesta. Kirjoitin laihduttamisen aiheuttamista ongelmista aiemmin mm. täällä.
Myytti: Intuitiivinen syöminen on helpompaa kuin laihduttaminen.
Intuitiivinen syöminen vaatii monelta suurta rohkeutta, luottamusta ja kärsivällisyyttä. Riippuen yksilöstä, se voi vaatia kykyä syvään sisäiseen työhön.
Laihduttaminen, tai pikemminkin laihduttamisen yrittäminen, koska siihen se usein jää (ellei ylene jojolaihduttajaksi), vaatii ulkoapäin tulevien sääntöjen seuraamista. “Tee näin ja laihdut”. Laihduttamisen aloittaminen antaa aluksi toivoa, luo innostusta ja saattaa nostaa itseluottamusta. Se voi olla jopa koukuttavaa!
Laihduttaminen tai sen aloittaminen onkin paljon, paljon helpompaa kuin intuitiivisen syömisen opettelu. Intuitiivisen syömisen opettelu voi viedä mitä tahansa kahdesta viikosta kymmeneen vuoteen.
Hyvä uutinen on, että siinä ei ole päätepistettä. Ei ole mitään “Sitten kun olen 20 kiloa laihempi, voin X ja Y”. Elämäsi alkaa nyt, ei “sitten kun”. Elämänlaatusi nousee heti, eikä vasta siinä kuvitellussa tulevaisuudessa, jossa vaaka tai vaatekoko näyttää tiettyä lukua.
Myytti: Intuitiivinen syöminen tarkoittaa, että syö mitä huvittaa.
Intuitiivinen syöminen ei tarkoita sitä, että syöt kaiken, mitä mieleen juolahtaa ja tartut jokaiseen mielitekoon pysähtymättä.
Usein intuitiivisen syömisen aloittavat todella syövät paljon ja aiemmin rajoitettuja ruokiaan, mikä saattaa jonkun ulkopuolisen silmiin näyttää siltä, että joku on “heittänyt hanskat tiskiin”. Oikeasti kyse on paranemisprosessista ja siitä, että vuosien tai vuosikymmenien laihdutuskierteen jälkeen viimeinkin jatkaa elämäänsä!
Kun sinulle tulee mieliteko, voit tarkastella tätä mielitekoa. Intuitiivisen syömisen ansiosta voit tehdä sen ilman pelkoa vaille jäämisestä koska tiedät, että saat aina ja ikuisesti syödä mitä haluat. Sinun ei enää tarvitse toimia mieliteon iskiessä niin kuin maailmanloppu olisi tulossa ja syödä kaapit tyhjiksi suklaasta, koska sinun täytyy toimia mielihalusi mukaan nopeasti, ennen kuin “rationaalinen mielesi” ehtii sanoa vastalauseen. Sisäisellä kapinallisella ei ole enää mitään, mitä kapinoida vastaan.
Kun sinulla on aina lupa syödä mitä tahansa, voit kohdata mieliteot sisäisestä rauhasta ja uteliaisuudesta käsin. Esimerkiksi: Miltä se maistuisi? Millainen olo sinulle tulisi tämän syömisestä? Tyydyttäisikö se sinut? Haluatko syödä tämän, vai kenties jotain muuta ensin?
Myytti: “En voi syödä intuitiivisesti, koska olen sokeririippuvainen.”
Jos joku väittää sinulle, että sokeri aiheuttaa riippuvuutta käy selväksi, että hän ei ymmärrä ravinnosta ja riippuvuuksista mitään.
Jos koet, että sokeri aiheuttaa sinulle riippuvuuden kaltaisen tunteen ja reaktion, tämä on täysin validi ajatus. Sokerin himoitseminen voi tuntua riippuvuudelta.
Sokeri ei kuitenkaan ole ongelman juurisyy.
Syypää “sokeririippuvuuteen” on tyypillisesti syömisen rajoittaminen. Kehon biologiset selviytymismekanismit tekevät sen, että se toden totta tuntuu riippuvuudelta! Nälkäinen keho himoitsee aina energiatiheitä ruokia. Sokerin himo on pakottavaa eikä sitä vastaan tunnu pystyvän taistelemaan. Fyysisen nälän tai kertyneen nälkävelan lisäksi sokerinhimoa lisää kaikki ruokaa koskevat säännöt ja uskomukset. Mitä kielletympää sokeri on, sitä enemmän sitä tekee mieli.
Ja kun olemme tarpeeksi kasvattaneet sokerin palkintoarvoa, aivomme reagoivat sokerin syömiseen kuin lapsi joululahjoihin. Muista, että syömisen kuuluu olla palkitsevaa aivoillemme, muuten emme pysyisi hengissä. Ja syömisen kuuluu olla todella palkitsevaa silloin, kun kehomme luulee, että ruokaa on niukasti tarjolla (eli kuolema saattaa uhata). Lisää tähän vielä ruoasta vaille jäämisen kokemus, ja sokeri alkaa houkuttaa niin, ettei sitä pysty eikä enää kestä vastustaa.
Sokerin käsitteleminen samalla tavalla kuin huumeita, eli nollatoleranssin kanssa, ei toimi, koska sokeri ei ole samalla tavalla riippuvuutta aiheuttavaa. Itse asiassa koko kehomme kulkee sokerin (glukoosin) voimalla, joten olisi hassua, että sokeri olisi jotenkin itsessään pahasta. Sokeria on lähes kaikissa ruoissa, kuten porkkanoissa.
Kirjoitin sokeririippuvuudesta aiemmin kattavasti täällä.
Myytti: Intuitiivisen syömisen tarkoitus on saada paino putoamaan.
Tämä väittämä kertoo surullisen todellisuuden kulttuurista, jossa elämme: Ruokavaliot ja ruokaan liittyvät päätökset ovat usein sidoksissa siihen, “laihduttavatko” vai “lihottavatko” ne. Silloinkin, kun terveys tai terveyden parantaminen on olevinaan syy siihen, että haluaa laihtua, lähes aina oikea syy on se, että laihtuminen kulttuurissamme “parantaa ulkonäköä”, nostaa sosiaalista statusta ja saa aikaan ihailua ja kunnioitusta.
Liian monta kertaa olen törmännyt siihen, että lihava ihminen on tehnyt pysyviä muutoksia ja parannuksia elämäntavoissaan, mutta kokee silti epäonnistuneensa elämäntapamuutoksessa, koska laihtumista ei ole tapahtunut, paino ei ole pudonnut tarpeeksi tai painoa on alkanut tulla takaisin. Yleisessä keskustelussa elämäntapamuutos on useimmin vain synonyymi laihdutukselle. Se on sitä "parempaa laihduttamista" verrattuna pikadieetteihin.
Osalle ihmisistä voi todella olla hurjaa kuulla, että lihava ihminen voi syödä intuitiivisesti ilman, että hänen tarkoituksenaan olisi pudottaa painoa.
Voi olla jopa vallankumouksellista, että syömisvalintoja EI ohjaa painonpudotus vaan se, mitä haluaa syödä, mistä nauttii ja mistä tulee hyvä olo.
Laihtumisen sijaan onnistumisen mittarina voikin olla esimerkiksi se, että jaksaa paremmin, on kosketuksissa omiin nälkä- ja kylläisyyssignaaleihinsa, syö suklaata joka päivä, EI astu vaa’alle, pukeutuu vaatteisiin, jotka ovat oikean kokoisia nyt tai se, että ajatukset ja elämä eivät enää pyöri ruoan ja kehon ympärillä. Tämä voi olla lähes ennenkuulumatonta kulttuurissa, joka olettaa, että lihavan ihmisen täytyy ainakin yrittää pudottaa painoa tai vähintään suunnitella laihduttamisen (“elämäntapamuutoksen”) aloittamista!
Tiedän, että voi tulla yllätyksenä, että painon pudottaminen ei olekaan tärkeintä tässä elämässä. Että muut asiat, kuten henkinen ja psyykkinen hyvinvointi, ja näiden myötä myös fyysinen terveys, paranee ilman laihdutusta. Jos kehosi on tällä hetkellä biologisen normaalipainonsa yläpuolella, paino laskee aikanaan vuosien kuluessa täysin itsestään sille painoalueelle, joka juuri sinun kehollesi on oikea.
Sekin ajatus, että voit olla onnellinen isommassa kehossa, voi aluksi tuntua käsittämättömältä! Ja se on täysin mahdollista, myös sinulle. Vaa’an numero tai vaatekoko ei määritä arvoasi ihmisenä eikä se tee sinusta onnistunutta tai epäonnistunutta, onnetonta tai onnellista.
Kulttuuriin sidottujen, opittujen kauneusihanteiden kyseenalaistaminen on tärkeää samaan aikaan, kun oivallat, että sinä olet paljon enemmän kuin pelkkä keho tai ulkonäkö.
Myytti: Intuitiivinen syöminen tarkoittaa, että syö vain kun on nälkäinen ja lopettaa kun on kylläinen.
Tämä on todella suuri yksinkertaistus intuitiivisesta syömisestä. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, intuitiiviseen syömiseen liittyy lukematon määrä muita osa-alueita, kuten kehon tarpeiden kunnioittaminen (unensaanti, lepo ym.), tunteiden kohtaaminen, rajojen asettaminen sekä erityisesti se, että aidosti sisäistää kaikkien ruokien olevan sallittuja ja moraalisesti neutraaleja.
Intuitiivinen syöminen tarkoittaa myös sitä, että osaa ennakoida oman kehonsa tarpeita. Useimmilla ihmisillä ei ole aina mahdollisuutta syödä silloin, kun nälkä tulee, esimerkiksi töiden vuoksi. Tällöin on järkevää ja kehoa kunnioittavaa syödä ennen kuin nälkä tulee, jotta ei myöhemmin ole nääntymäisillään nälkään.
Voisi ehkä sanoa, että intuitiivinen syöminen on syömisen lopettamista kylläisyyden tultua, suurimman osan ajasta. On tärkeää myös erottaa intuitiivinen syöminen niin sanotusta nälkä-kylläisyysdieetistä, jossa tarkoituksena on syödä mahdollisimman vähän. Intuitiivisessa syömisessä tarkoitus on syödä tarpeeksi, eikä jokaista syömishetkeä tarvitse ylianalysoida. Jos syöt enemmän kuin kehosi tarvitsee jonain ruokailukertana tiedät, että kehosi kompensoi tämän itsestään seuraavien päivien tai viikkojen aikana. Itse asiassa sinun ei tarvitse edes ajatella koko asiaa!
Ruoka on keskeinen osa ihmiselämää ja eri kulttuureita. Monessa kulttuurissa syöminen kuuluu juhlistamiseen ja ruoalla osoitetaan rakkautta ja välittämistä. Jos söisimme vain, kun olemme nälkäisiä, jäisimme paitsi monesta kokemuksesta ja makuelämyksestä.
En voi puhua kaikkien intuitiivisten syöjien suulla, mutta oma syyni siihen, miksi enimmäkseen syön silloin, kun olen nälkäinen on, että ruoka vain maistuu todella paljon paremmalta nälkäisenä. Ja se ei tarkoita, etteikö välillä söisi vain syömisen ilosta, siksi että ruoka on superhyvää tai koska tilaisuutta sen syömiseen ei tule kovin usein. Ja välillä saattaa syödä itsensä epämukavan täyteen. Varsinkin intuitiivisen syömisen alussa tulee paljon hetkiä, jolloin syöt yli mukavan kylläisyyden tai syöt ihan siksi, että viimein saat syödä!
Lisäksi, vaikka tunnesyömistä pidetään yleisesti ottaen ongelmana, se ei sitä ole. Joskus yli kylläisyyden syöminen on juuri se, mitä tarvitset, jos et kykene siinä hetkessä kohtaamaan tiettyä tunnetta. Se on ollut ja on selviytymisstrategia, ja mitä selviytymisstrategioihin tulee, syöminen ei suinkaan ole pahimmasta päästä! Ongelmaksi tunneyöminen voi tulla, jos se on ainoa tapa, jolla pystyt vastaamaan tunteisiisi. Kirjoitin tunnesyömisestä aiemmin täällä: 9 keinoa puuttua tunnesyömiseen - Vapaudu syömiskierteestä
Syy, miksi en tunnesyömisestä tämän enempää ole kirjoittanut on, että se ei oikeasti ole ongelma suurimmalle osalle ihmisistä sen jälkeen, kun he ovat alkaneet syödä riittävästi ja säännöllisesti. Näen jatkuvasti sitä, että “sokeririippuvuus” katoaa kuin tuhka tuuleen sen jälkeen, kun syömisestä on tullut riittävää. Vaikka varsinkin naiset luulevat syövänsä liikaa, oikeasti he syövät aivan liian vähän. En uskoisi itsekään miten yleistä liian vähäinen syöminen on jos en olisi tätä niin monta kertaa itse todistanut. Tämän lisäksi auttaa, jos on ainakin alkanut purkaa rajoitettuihin ruokiin liittyviä mielen tasolla olevia jännitteitä. Nämä ilmenevät esimerkiksi ajatuksina ja kirjoittamattomina sääntöinä, kuten “en saisi syödä suklaata” tai “sokeria pitää välttää”.
Myytti: Intuitiivinen syöminen on tekosyy syödä mitä huvittaa.
Rivien välistä olen lukevinani, että tällaisen väitteen lausujalla täytyy olla kuvitelma tai uskomus siitä, että syömisen kuuluu olla ulkopuolelta kontrolloitua, sääntöjen mukaista ja että intuitiivisesti syövällä ihmisellä on jonkinlaisia ongelmia “itsekurin” kanssa. Tai ehkä jos nimenomaan lihava ihmisen sanoo syövänsä intuitiivisesti, syy siihen on arvostelijan mielestä se, että lihavalla ihmisellä ei ole itsekuria tai tahdonvoimaa vaan negatiivisina pidettyjä luonteenpiirteitä, joita vieläkin yhdistetään lihavuuteen (kuten “laiskuus”). Jostain syystä en usko, että hoikassa kehossa elävän syömisiä ja syömisfilosofiaa ainakaan usein arvosteltaisiin tällä tavalla. Päinvastoin, tyypillisesti hoikkia ihmisiä, jotka "syövät mitä huvittaa" kadehditaan ja ihannoidaan, kun taas vastaava käytös lihavalla ihmisellä tuomittaisiin jyrkästi.
Tärkein kysymys on: Mitä vikaa on syödä sitä, mitä huvittaa?
Minä tai kukaan muukaan kehon koosta viis ei tarvitse “tekosyytä” syödä mitä tahansa haluaa, koska jokaisella meistä on aina oikeus syödä mitä haluaa. Piste. Kukaan meistä ei ole tilivelvollinen syömisistään kellekään. (Paitsi jos söit kämppiksesi ruoat tai varastit kaupasta.)
Haluan vain sanoa sen, ettei kukaan, ei kukaan, painosta tai koosta riippumatta, tarvitse tekosyytä syödä sitä, mitä oikeasti haluaa. Se oikeus on aivan jokaisella. Aivan kuten minulla ei ole “tekosyytä” olla opiskelematta harmonikan soittoa tai mandariinikiinaa, sinun ei koskaan tarvitse antaa kenellekään eikä itsellesi mitään tekosyytä sille, mitä syöt tai et syö.
Sama koskee liikuntaa. Et tarvitse tekosyytä olla menemättä lenkille, sillä lenkille tai salille meneminen ei ole moraalinen velvollisuus. Sinä ja vain sinä teet päätökset siitä, mitä teet elämälläsi.
Sinä et ole kenellekään velkaa yhtään mitään.
Sinulla on paljon enemmän annettavaa maailmalle kuin laihduttaminen tai kehosi kutistaminen. Sinulla on oikeus viedä tilaa, ilman anteeksipyytelyjä.
Mitä unelmaa tai tavoitetta olet lykännyt, koska kehosi ei ole sellainen kuin haluaisit?
Mikä olisi yksi pieni askel, jonka voit ottaa sitä kohti jo tänään?
Jos koet tarvitsevasi apua ja tukea ruoka- ja kehosuhteessasi, voit varata oman ilmaisen konsultaatioaikasi täältä. Autan sinua mielelläni.