Kuten tiedämme, painoindeksi on täyttä puppua, mutta aiheen selkeyden vuoksi käytän tässä blogitekstissä sanoja "normaalipainoinen" (BMI 18,5->24,9), "ylipainoinen" (BMI 25-30) ja "lihava" (BMI 30-35, 35-40 ja yli 40). Tämä on tarpeen, jotta tutkimuksista pystyy kirjoittamaan.
Lihavuus – mainettaan paljon parempi
Onko lihava sairaampi kuin normaalipainoinen, tai alipainoinen? Se, mitä ei yleisesti tiedetä on, että melkein neljäsosa ns. normaalipainoisista kärsii myös metabolisista häiriöistä, kuten korkeista veren triglyseridipitoisuuksista tai korkeasta verenpaineesta.
Lisäksi, yli puolet ylipainoisista ja yli kolmasosa lihavista ovat täysin terveitä metabolisesta lähtökohdasta, kun katsotaan verikokeita ja laboratoriotuloksia (eli heillä ei ole esim. insuliiniresistenssiä).
Yhdessä yli 43 000 ihmistä käsittäneessä tutkimuksessa kävi ilmi, että 46 prosenttia lihavista osallistujista olivat aineenvaihdunnallisesti terveitä. He eivät kärsineet insuliiniresistenssistä, korkeasta kolesterolista, korkeasta verenpaineesta tai diabeteksesta. Kun tutkijat tarkistivat monta eri sekoittavaa osatekijää, mukaan lukien kuntotason, aineenvaihdunnallisesti terveillä mutta lihavilla ihmisillä oli 38 prosenttia matalampi riski kuolla ihan mihin tahansa kuin heidän metabolisista häiriöistä kärsineiden, lihavien vertaistensa. Lisäksi, mitään merkittävää eroa ei nähty aineenvaihdunnallisesti terveiden lihavien ja aineenvaihdunnallisesti terveiden normaalipainoisten välillä. AIneenvaihdunnallisesti terveillä lihavilla riski sydän- ja verisuonitaudin tai syövän kehittymiseen tai siihen kuolemiseen oli vähentynyt 30–50 prosenttia. Erikoisinta ja parasta oli, että tutkijat eivät löytäneet mitään merkitseviä eroja näiden ihmisten ja aineenvaihdunnallisesti terveiden normaalipainoisten välillä.
Entä miten painon ja terveyden yhteyttä voisi parhaiten mitata? Kuolema on kaikista vakuuttavin, ja vaikeasti väärin mitattava, terveyden mitta. Tärkein todistusaineisto koskien sitä, huonontaako lihavuus terveyttä, tulee elämää ja kuolemaa käsittelevistä tutkimuksista.
Jos lihavuus todella on epäterveellistä, lihavien pitäisi kuolla aikaisemmin kuin hoikempien. Eikö vain?
Yli sata tutkimusta, miljoonia ihmisiä, ja tilastotieteilijä Katherine Flegal kokosi yhteen näiden tutkimusten tuoman informaation yhteen artikkeliin.
Yhdistäen datan kaikista 140 tutkimuksesta ilmeni, että ylipainoisilla oli hieman matalampi kuolleisuusriski kuin normaalipainoisilla. Ylipaino vaikuttaisi olevan terveellisempää kuin normaalipaino. (93 prosentissa tutkimuksista ylipainoiset (BMI 25–30) olivat vähintään yhtä terveitä kuin normaalipainoiset.)
Entä lihavat (BMI 30–35)? 87 prosenttia tutkimuksista antoi tuloksen, että lihavat olivat yhtä terveitä kuin normaalipainoiset. Vasta kun Flegal tarkasteli huomattavan lihavuuden (BMI 35–40) ja sairaalloisen lihavuuden (BMI yli 40) löysi hän korkeamman kuolleisuusriskin. Silloinkin, suurin osa tutkimuksista (64 prosenttia) paljasti todennäköisyyden olevan sama kuin normaalipainoisilla.
Toisin sanoen: kahdessa kolmasosasta tutkimuksista, jopa kaikista lihavimmilla oli sama kuolleisuusriski kuin normaalipainoisilla. Tämä senkin jälkeen, kun tutkimuksessa oli kontrolloitu tuloksia mahdollisesti vääristävät seikat kuten tupakointi, ikä ja sukupuoli.
Sama löydös tehtiin 2016 yli sadantuhannen ihmisen havaintotutkimuksessa. “Ylipainoisilla” oli matalin riski kuolla sydän- ja verisuonitauteihin ja kuolleisuuteen ylipäätään.
Ainoa ryhmä, jolla kaiken kaikkiaan oli hieman korkeampi kuolleisuusriski kuin normaalipainoisilla olivat ne, jotka kuuluivat ryhmiin BMI yli 35 ja jotka olivat myös alle 65-vuotiaita.
Näille ihmisille riski normaalipainoisiin verrattuna oli 1,3. Tässä perspektiiviä tähän lukuun: tupakoijien riski sairastua keuhkosyöpään verrattuna ei-tupakoijiin on suhdelukuna yli 30. Selvää on muiden tutkimusartikkelien perusteella myös, että syypää on sairaalloisessa lihavuudessa (BMI yli 40) ja siitä ylöspäin. Esim. USA:a vain 6 % väestöstä kuuluu tähän painoindeksiryhmään. Suomessa vielä harvempi.
Flegal ei sisällyttänyt alipainoisia (BMI alle 18,5) artikkeliinsa mutta hän on verranut tätä ryhmää aikaisemmassa artikkelissaan. Alipainoisilla oli korkeampi riski kuolla kuin normaalipainoisilla senkin jälkeen, kun analyysissa kontrolloitiin sekoittavia tekijöitä kuten tupakointi ja suljettiin pois sairauden vuoksi alipainoiset.
Lisäksi, voiko olla, että vanhetessamme rasvalla on suojaava vaikutus ja tarkoitus? Ehkä siihen on evolutiivinen syynsä, miksi meillä on taipumus hieman lihoa vanhetessamme, ja kun tulemme enemmän alttiiksi sairauksille. Lihominen onkin siunaus.
Jäätelönsyönti lisää hukkumiskuoleman riskiä
On olemassa vahva olettamus, että lihavuus aiheuttaa terveyden huononemista. Mutta korrelaatio ei ole sama kuin kausaatio. Huomioon ei ole lainkaan otettu esim. ylipainon aiheuttamaa stigmaa ja ylipainoisten kohtaamia ennakkoasenteita sosiaalisissa tilanteissa ja esim. terveydenhuollossa.
Kukaan ei ole koskaan todistanut, että painon pudottaminen pidentää elinikää. Itse asiassa epidemiologiset tutkimukset ovat tyypillisesti havainneet painonpudotuksen olleen yhteydessä nuorempana kuolemiseen. Silloinkin kun ihmiset, joiden paino on pudonnut sairauden vuoksi, on suljettu tutkimusten ulkopuolelle, tutkimusten tulokset ovat tulkinnanvaraisia. Vain kaksi tutkimusta vuosien 1983–1993 välillä näyttivät painonpudotuksen pidentävän ikää. Toisessa näistä pidennys elinikään oli huikeat 24 tuntia yhtä pudotettua kiloa kohden.
Yksi mahdollinen selitys sille, miksi painonpudotus lyhentää elinikää on, että ihmiset pudottavat painoaan vaarallisilla tavoilla. Moni käy läpi usean pudotus- ja lihomisvaiheen ennen kuin paino tasaantuu alempaan painoon. Jojoilu tunnetusti huonontaa terveyttä. Lisäksi pudotettu paino on monesti lihasta, myös sisäelimistä kuten sydämestä. Lihasmassan menetys on yhteydessä terveyden huononemiseen.
Kun lihavuutta yritetään hoitaa laihduttamalla on hyvin mahdollista, että laihdutusta seuraava jojoilu tulee aiheuttaneeksi tyypillisesti lihavuuteen liitetyt sairaudet. Se siis aiheuttaa juuri ne ongelmat, jotka sen oli tarkoitus estää!
Painon jojoilua kokeneilla lihavilla on todennäköisemmin korkea verenpaine kuin niillä lihavilla, jotka eivät ole yrittäneet laihduttaa. Voiko olla, että korkean verenpaineen väitetty hoito (laihdutus) onkin sen alkuperäinen aiheuttaja? Voi. On myös kattavasti dokumentoitu, että verenpainetaudista kärsivät lihavat elävät huomattavasti pidempään kuin laihemmat ihmiset, joilla on verenpainetauti, ja heillä on matalampi riski sydänkohtaukseen, aivoinfarktiin ja ennenaikaiseen kuolemaan. Kirjoitin lihavuuden suojaavasta vaikutuksesta myös täällä.
Lihavuuden leima – ja syrjintä
Lihavat kohtaavat syrjintää joka puolella ja joka päivä, arkisissa tilanteissa. Lääkärissä, kaupassa, työpaikalla, harrastuksissa… Painostigma aiheuttaa huomattavan määrän stressiä. Tiedätkö ainoatakaan ihmisryhmää tai ulkonäköseikkaa, jota saa näin avoimesti halveksua?
Lihava on koko ajan tietoinen painostaan ja hänet on kuin varkain opetettu häpeämään sitä. Stressitaso, ja verenpaine, nousee aina näissä tilanteissa, monta kertaa päivässä. Lisäksi muistot menneisyydessä koetusta syrjinnästä ja huoli, valmistautuminen, tulevaisuudessa todennäköiseen syrjintään vaikuttaa terveyteen huonontavasti.
Erot lihavien ja ei-lihavien välillä ovat paljon enemmän kuin vain paino. Erityisesti sosioekonominen status vaikuttaa. Lihavien alttius eristyneisyyteen ja yksinäisyyteen jää monesti unholaan – ja yksinäisyys on vahvasti yhdistetty kuolleisuuteen.
Tutkimuksissa hyvin, hyvin harvoin lasketaan mukaan lihavuuteen yhdistyviä tekijöitä kuten sosioekonominen status, jojoilu, epätasapainoinen syöminen (jossa esim. paastoaminen ja ahmiminen vuorottelevat), häiriintynyt syöminen ja syömishäiriöt, ravitsemuksellisesti heikon ruoan aiheuttamat ongelmat, lihavuuden tuoma stigma, stressi tai laihdutuspillerien käyttö. Ja kun näitä ei huomioida saadaan tutkimustuloksia, jotka saavat lihavuuden näyttämään vaarallisemmalta kuin mitä se on. Ja lihavuudentutkimuksessa – kuten arvata saattaa – tutkimuksia rahoittavat laihdutusteollisuudessa toimivat yritykset.
Itse asiassa vaikuttaa siltä, että isokokoisemmat ihmiset eivät ole yhtä alttiita sairastumaan niissä maissa, joissa painoon liittyy vähemmän stigmaa.
Pieni tutkimus afroamerikkalaisista naisista vihjasi, että ihmiset, jotka kokevat tulevansa syrjityiksi kokonsa vuoksi, sairastuivat kolme kertaa todennäköisemmin metaboliseen oireyhtymään ja kuusi kertaa todennäköisemmin kärsivät korkeista triglyseridiarvoista kuin ihmiset, jotka eivät kokeneet vastaavaa syrjintää. Niin ikään ihmiset, jotka kohtasivat painoon kohdistuvaa syrjintää, sairastuivat kaksi kertaa todennäköisemmin kuin ne, jotka eivät syrjintää kohdanneet.
Ennakkoasenteet tarkoittavat negatiivisia asenteita ja uskomuksia lihavista ihmisistä. Ne ilmenevät stereotyyppeinä ja ennakkoluuloina lihavia kohtaan. Yhdessä Yhdysvalloissa toteutetussa kyselyssä ilmeni, että 98,6 % terveydenhuollon ammattilaisista suhtautui negatiivisesti tai erittäin negatiivisesti lihavia ihmisiä kohtaan. On tärkeää ymmärtää, että tämä tarkoittaa, että lihavat saavat huonompaa hoitoa. Ja niin saavat hoikemmatkin, sillä oletuksena on, että hoikka on terve, vaikka heilläkin esiintyy samoja sairauksia (kuten 2. tyypin diabetesta tai sydänsairauksia) kuin lihavilla. Lopputulos on, että kaikki saavat huonompaa hoitoa ja lihavat ihmiset viivyttelevät hoitoon hakeutumista arvostelun pelossa.
Huomiotta terveydenhuollossa jää myös, että vaikkakin vajaalla neljäsosalla lihavista aikuisista on ongelmia aineenvaihdunnassa, melkein neljäsosalla normaalipainoisista on myös metabolisia häiriöitä (esim. korkea verenpaine).
Ero normaalipainoisella ja lihavalla on siinä, että jos lihavalla on käsi murtunut, ihottumaa tai korvatulehdus, hänet määrätään pudottamaan painoa. He eivät saa kunnioittavaa hoitoa. Monet lihavat eivät välttelevät lääkärissä käyntiä tämän takia, mikä lisää lihavien sairastumisriskiä ja hoitamattomia sairauksia jo itsessään. Kun joutuu häpäistyksi ja tuomituksi, tietenkin ihminen alkaa vältellä näitä tilanteita! Lihavia pidetään helposti tyhminä ja laiskoina.
Lihavien häpäisy ja syyllistäminen ei ole toimiva tapa saada aikaan parempaa terveyttä. Se on esineellistävää ja alentavaa, ikään kuin lihava ihminen olisi ainoastaan yhteiskunnalle rasite ja kuluerä, kykenemätön tekemään omat päätöksensä. Ihan kuin hänellä ei olisi ihmisarvoa, tunteita ja oikeutta kunnioitukseen sellaisena kuin hän on.
“Sota lihavuutta vastaan” ikään kuin oikeuttaa puuttumisen ja toisten ihmisten rajojen törkeän rikkomisen. Ja mikä hulluinta, näin tehdään yhä vaikka on nähty kerta toisensa jälkeen, että positiivisiin muutoksiin se ei ainakaan johda.
Laihduttamisen sijaan on monta muuta tapaa parantaa terveyttä: laadukkaampi ravinto, liikkuminen, alkoholinkäytön vähentäminen, parempi unenlaatu, stressinhallinta ja esim. meditointi.
Lihavuusfobia liitetään korkeaan verenpaineeseen, ahmimiskohtauksiin, bulimiaoireisiin, huonoon kehonkuvaan, alhaiseen itsetuntoon ja masennukseen sekä aikuisissa että lapsissa. Eli suuri osa lihavuuteen liitetyistä sairauksista voivat todellisuudessa olla enemmän kytköksissä ulkopuolisiin seikkoihin kuten syrjintään elämän eri osa-alueilla, kulttuurissa ja ympäristössä. Tutkimuksia aiheesta on vähän, koska ennakkoasenteiden ja uskomusten vaikutusta sairauksiin ei ole tutkimuksissa otettu huomioon. On paljon helpompaa ylläpitää vanhaa paradigmaa lihavuuden haitallisuudesta.
Jos kamppailet painosi kanssa, lue myös Mia Rantamäen kirjoitus Kertyikö kiloja? 14 syytä, miksi niitä ei tarvitse hävetä.
Ja ihmelääke on… liikunta!
Sydämen ja hengityselimistön terveyttä, mielenterveyttä ja veren sokeripitoisuuksia voi kaikkia parantaa liikunnalla ilman, että paino liikkuisi mihinkään. Kun keskitytään liikaa painoon ja jätetään huomiotta elämäntapamuutosten tuomat terveysedut, ihmiset tuntevat epäonnistuneensa ja menettävät motivaationsa.
Monesti muutokset elämäntapoihin jäävät lyhytkestoisiksi, jos tai kun vaaka ei näytä edistystä.
Emme tiedä, johtuvatko painonpudotuksen edut oikeasti painosta, vai ovatko syynä parannukset esim. ravinnossa, aktiivisuudessa ja stressin määrässä. Tätä voitaisiin tutkia vain niin, että ihmiset pudottaisivat painoaan ilman tapojen ja käytöksen muutoksia. Se on todella vaikeaa. Lähimpänä tällaista skenaariota ovat rasvaimun ottaneet ihmiset, ja ainakin yhdessä tutkimuksessa rasvaimun avulla on poistettu viskeraalirasvaa.
Tulokset olivat samoja kuin muillakin perinteisen rasvaimun ottaneilla: Vaikka heidän kehossaan on vähemmän rasvaa, mitään parannuksia esim. insuliinisensitiivisyydessä, kokonaiskolesterolissa tai triglyserideissä ei tapahdu. Kehon oma sisäinen painotermostaatti pitää huolen, että kehosta poistettu rasva tulee takaisin, yleensä toiseen paikkaan kuin mistä se oli poistettu. Kirjoitin tästä termostaatista ja biologisesta normaalipainosta täällä. Lisäksi näyttää siltä, että rasvaimu voi johtaa siihen, että kehon rasva tulee takaisin viskeraalirasvana.
Tutkimukset ovat selkeitä siinä, että pienilläkin elintapojen muutoksilla pystytään vähentämään sairastumisriskiä riippumatta siitä, näkyvätkö muutokset vaa’alla.
Kun istut, verenkiertosi on heikempää, ja siten myös hyvän olon hormoneja virtaa vähemmän aivoihisi. Tämä voi olla yksi syy siihen, miksi yhdeksän tuntia tai enemmän päivässä istuvat naiset ovat todennäköisemmin masentuneita kuin ne, jotka istuvat alle kuusi tuntia päivässä. Tätä vaikutusta voi lieventää tai jopa kääntää nousemalla ja liikkumalla esim. 30 minuutin välein tai kerran tunnissa hölkätä paikallaan viisi minuuttia (tai tanssia tai pyörittää hulavannetta, ihan mitä vain).
Meidät on tehty liikkumaan toistuvin väliajoin, ei vain kaksi tai kolme kertaa viikossa ennaltamäärätyn ajan. Toisaalta, jo 15–20 minuutin kohtuullisen kuormittavan liikunnan, kolme tai neljä kertaa viikossa, on todistettu lisäävän lihassoluissasi olevien mitokondrioiden määrää 40 tai 50 prosenttia. Se on hurja nousu näissä pikku moottoreissa, jotka ovat tärkeä osa energia-aineenvaihduntaasi. Liikunnan vaikutus geenien toimintaan on myös huikea.
Jos haluat alentaa verensokeriasi, hikiliikunta voittaa minkä tahansa suositun ruokavalion. Lihaksesi hotkaisevat glukoosia 20-kertaisella tahdilla normaaliin verrattuna jo kohtuullisen kuormittavaa liikuntaa harrastamalla. On todistettu, että jo päivittäinen ripeätahtinen 30 minuutin kävely laskee kakkostyypin diabeteksen riskiä 58 prosentilla. Mikä ruokavalio voisi koskaan yltää samaan? Ei mikään.
Liikunnalla voidaan huomattavasti parantaa terveyttä ja vähentää riskiä sairastua elintapasairauksiin.
Painoneutraali lähestymistapa – ja psykologia
Psykologiset prosessit, joiden et kuvittelisi olevan kytköksissä fyysiseen terveyteesi, vaikuttavat siihen. Se, että tuntee itsensä lihavaksi vaikuttaa terveyteen heikentävästi, niin henkiseen kuin fyysiseen terveyteen enemmän kuin korkeampi paino. Kirjoitin plasebovaikutuksesta mm. täällä.
Tutkimuksissa on vertailtu painonpudotukseen pyrkivää hoitoa ja HAES-lähestymistapaa tai suomalaisittain painoneutraalia lähestymistapaa. Vaikka jälkimmäisellä ei saavuteta yhtä suuria muutoksia painossa, koska se ei ole sen tavoite, sillä saadaan useimmiten muutoksia terveyttä edistävässä käyttäytymisessä. Vaikutukset näyttäisivät säilyvän intervention jälkeen. Näitä ovat esim. ruokavalion laadun paraneminen itsestään sekä aktiivisuuden ja liikunnan lisääntyminen. Jonkin verran on näyttöä siitä, että terveyden koheneminen näkyy myös esim. verenpaineen laskuna ja veren rasva-arvojen paranemisena.
Mikä tärkeintä pitkän tähtäimen muutoksessa, painoneutraali lähestymistapa saa aikaan psykologista muutosta: itsetunnon kohoamista, kehonkuvan paranemista ja masennusoireiden vähentymistä. Painoneutraali lähestymistapa on nykyään otettu mukaan jopa virallisiin Käypä hoito -suosituksiin!
On toki paradoksaalista, että laihduttamisen lopettaminen voi lopulta tuoda pysyvän painonpudotuksen, jos keho on biologisen normaalipainonsa yläpuolella. Ja mikä kaikkein tärkeintä, laihduttamisen lopettaminen tuo paremman terveyden.
Lopuksi
Miksi ajatus siitä, että lihavuus ei olekaan niin paha asia, herättää niin paljon vastustusta?
Lihavuuteen liittyy avoimen vihamielisyyden lisäksi paljon tiedostamattomia ennakkoluuloja. Ja kulttuurissamme on pinttynyt uskomus siitä, että ne, joilla on paljon “itsekuria” ja jotka tekevät paljon työtä painonhallinnassa ruokavaliota tarkkaillen ja liikkumalla, pitäisi palkita hyvällä terveydellä ja pitkällä elämällä. Mutta terveys ei toimi tällä tavalla. On vaikea hyväksyä sitä, että terveyden, tai ainakin hoikan kehon, eteen tehty kova työ onkin voinut olla ihan turhaa, monesti jopa haitallista.
Asian ydin on, että painonpudotukseen tähtäävät interventiot aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyvää. Lähes kaikki lihovat pudottamansa kilot takaisin, ja mitä pidemmällä tähtäimellä asiaa tarkastellaan, sitä suuremmat prosentit ovat. Painon jojoilu, ja epäonnistuminen laihdutuksen tulosten ylläpitämisessä (mikä on täysin luonnollista), aiheuttaa kohonnutta riskiä sydänsairauksiin ja alttiutta sairastua mielenterveysongelmiin kuten masennukseen. Häiriintynyt suhde ruokaan aiheuttaa huomattavaa elämänlaadun ja terveyden heikkenemistä.
Miten sinä eläisit, jos ajattelisit, että kehosi on hyvä ja arvokas juuri nyt? Mitä valintoja tekisit? Jos haluat parantaa terveyttäsi ilman laihduttamista tai syömisen ja ruokien rajoittamista, tilaa ilmainen oppaasi täältä.
Lähteet:
Bacon, Linda: Health At Every Size: The Surprising Truth About Your Weight. BenBella Books, 2010.
Borg, Patrik: Tunne syöminen - Syö intuitiivisesti, saavuta tuloksia. Gummerus, 2017.
Lavie, Carl J.; Loberg, Kristin: The Obesity Paradox: when thinner means sicker and heavier means healthier. Scribe Publications Pty Ltd, 2014.
Mann, Traci: Secrets From the Eating Lab: The Science of Weight Loss, the Myth of Willpower, and Why You Should Never Diet Again. Harper Wave, 2017.
Thomas, Laura: Just eat it. How intuitive eating can help you get your shit together around food. Blue bird UK, 2019.
The myth of unhealthy belly fat https://junkfoodscience.blogspot.com/2009/08/myth-of-unhealthy-belly-fat.html?m=1&fbclid=IwAR18WFRJMfm_leeWOOehj5ZRAm3uJjAZGXoCWoEDQ84Ir0-VeUyLVARZEZ4
Liposuction Induces a Compensatory Increase of Visceral Fat Which Is Effectively Counteracted by Physical Activity: A Randomized Trial https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22539589/