Rajoita, kärsi, puhdistu – myytit ja uskomukset ruoasta

Eri ruokavalioiden ja ruokien rajoittaminen muista kuin allergiasta tai vastaavasta johtuvasta diagnosoidusta syystä on lisääntynyt viime vuosikymmeninä ja erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana huomattavasti.


Samaan aikaan uskonnon merkitys on vähentynyt, mikä tarkoittaa, että ihmiset hakevat merkityksen ja käyttäytymiskoodiston muualta.


Ja se on yhä useammin ruokavalio. Yritämme syödä "puhtaasti" niin kuin tietty ruokavalio ja sen säännöstö määrää. Ja tällä yrityksellä etsiä puhtautta, eettisyyttä ja hyvyyttä lautaselta on motivaattorina eräänlainen uskonnollinen mielijohde.


Sitaatti: "Mahdollisuus parantaa maailmaa ruokavaliota koskevilla säännöillä on aina ollut hirveän houkuttelevaa, varsinkin kun ne säännöt sopivat hyvin yhteen ajattomien myyttien tai vaistonvaraisen taikauskon kanssa. Tuloksena on kehnoa tiedettä [...]"

Aivan kuten uskonnoilla myös eri ruokavalioilla ja laihduttamisella on omat uskomusjärjestelmät, myytit, emootiot, harjoitteet, rituaalit, säännöt, kuvat, tekstit ja symbolit.


Tavat ja rituaalit voivat olla kalorien laskemista, makrojen laskemista, kalorinkulutuksen seuraamista tai vaikka vaa’alla käymistä joka päivä ja tekstit löytyvät kirjoista, joita gurut ovat kirjoittaneet. Käytämme sanoja kuten “olen käännynnäinen”, “olen ollut hyvä tänään”, “se on muuttanut elämäni”, “olen vastustanut houkutuksia” ja “tunnen syyllisyyttä”.


Jos et tietäisi, että joku puhuu ruokavaliosta tai dieetistä luulisit, että hän on löytänyt uskonnon ja haluaa levittää sen sanomaa.


Entä milloin puhdas on tarpeeksi puhdas? Milloin ruoka on tarpeeksi vähähiilihydraattinen? Kuka nämä määrittelee?


Riittääkö, että syö enimmäkseen “puhtaasti”? Vai pitääkö ruoan olla myös ekologista, jotta olisimme hyveellisiä? Tämä on valtavan tukala paikka, jossa vaihtoehtojen ja päätösten määrä on suuri. Kuka antaa meille vastaukset?


Ruokavalioliikkeisiin liittyy samoja ongelmia kuin uskontojen yhteydessä voi esiintyä: tuomitsemista, hurskastelua ja vastakkainasettelua: “Me vastaan ne muut.”


Ja jos ajattelet olevasi “puhdas”, kun syöt vähähiilihydraattisesti tai vegaanisesti se tarkoittaa, että joku muu on epäpuhdas, likainen, koska hän syö eri tavalla. Mitä hurskaampia me olemme ruokavalinnoissamme, sitä kovemmin tuomitsemme sen, miten muut syövät. Olet ehkä kohdannut tätä omassa elämässäsi.


Ja mikä erikoisinta, tuomitseminen ei jää ruokavalintoihin, vaan tuomitsemme kaiken sen, mitä he ovat.


Kaikki esim. kasvisyöjäksi identifioituvat eivät toki tuomitse muiden valintoja tai tapaa elää, tämä on ainoastaan esimerkki siitä, miten kokonaisvaltaisesti valintamme siitä, mitä syömme, voi vaikuttaa identiteettimme ja siihen miten näemme muiden ihmisten toiminnan. Käyttäydymme samalla tavalla kuin uskonnossa, jossa näemme muut ihmiset oman normistomme kautta. (Minäkään en ole mikään puhdas pulmunen tämän suhteen.)


Toinen syy miksi eri ruokavalioihin hurahtaminen on niin helppoa on se, että haluamme kuulua johonkin. Emme ainoastaan “syö vegaanisesti”, vaan ruoasta tulee osa identiteettiämme: “Olen vegaani” tai “olen ketoilija”. Ja näin saat olla osa jotain suurempaa ja merkityksellisempää.


Nainen polvistuu vuorenhuipulla ja valtava syyttävä sormi osoittaa häntä pilvistä

Voi olla hieman ristiriitaista, että kun ihmiset ovat ehkä halunneet pois uskonnon asettamista rajoituksista, moni on siirtynyt noudattamaan ruokavaliota, joka rajoittaa elämää vielä enemmän kuin uskonto.


Ja samalla ruokavalio voi myös olla tapa hallita ihmisiä. Esimerkiksi 1800-luvun alkupuolella elänyt kasvisruokavalion puolestapuhuja, pastori Sylvester Graham uskoi, että lihan syöminen pahensi ihmisen eläimellisiä vaistoja. “Terveys” ei ollutkaan enää ainoa asia, vaan ruokavaliosta tuli siveyden ja moraalin perusta.


Myös kultit käyttävät kalorien rajoittamista tapana hallita ja aivopestä jäseniään. Ihmisen näännyttäminen (laihduttaminen) tekee sen, että hänen mieltään on helpompi manipuloida.


Tietyn ruokavalion noudattaminen, “oikein syöminen”, voi antaa meille hallinnan tunnetta maailmassa, joka voi tuntua epävakaalta, vaaralliselta tai musertavalta. Viimeisen 30-40 vuoden aikana noussut ajatus siitä, että “eettinen syöminen” on yksi voimakkaimmista asioista, mitä ihminen voi tehdä saadakseen aikaan positiivista muutosta.


Mutta se, mitä pidämme “oikein syömisenä” ei ole eettistä tavanomaisella tavalla vaan se on enimmäkseen henkilökohtaista terveyttä ja estetiikkaa. Kun luovumme himotuista ruoistamme esim. eläinten oikeuksien vuoksi, tunnemme ehkä moraalista oikeamielisyyttä.


Kysymys kuuluu: Miksi ihmiset saattavat tuntea oikeamielisyyttä myös silloin, kun he tekevät ruokaan liittyviä valintoja kehon muokkaamisen tai “terveyden” takia? Ajatteleeko suomalainen ihminen kenties, protestanttisen perintönsä vuoksi, olevansa hyveellinen luopuessaan tai rajoittaessaan himoitsemiaan ruokia?


Se, joka kärsii, saa kirkkaimman kruunun?


Laihdutuskulttuurissa tämä tarkoittaa hoikkaa vartaloa, hyvää terveyttä ja korkeampaa sosiaalista statusta. Samalla mieleeni nousee kysymys, että ketä varten tässä kärsitään, itseä, muita vai jotain tätä suurempaa?


Joka tapauksessa, nämä kaikki ruokavaliot lupaavat sen, mitä haluat. Sen, mikä uskonnossa kuvataan “paratiisiksi”.


Sinusta tulee hoikka (=kaunis), terve ja onnellinen.

Ruskeahiuksinen nainen pitkässä valkoisessa mekossa aurinkoisella niityllä, jossa on keltaisia kasveja

Luonnollinen ruoka


“Prosessoitu ruoka on paha ja luonnollinen ruoka on hyvä” on uskonnollinen mantra, joka ei kuulu tieteeseen.


Ja silti tällaiset mantrat ovat monelle sitä muka tieteellistä perustaa, jolla ruokavalintoja tehdään.


Narratiivi siitä, että nykyaika on epäluonnollista ja ennen kaikki oli “puhtaampaa” ja “luonnollisempaa” on sekin myytteihin perustuvaa. Tiede voi todistaa, että “luonnolliset torjunta-aineet” ovat vaarallisempia kuin synteettiset, mutta kukaan ei usko sitä, koska usko luonnon ja luonnollisuuden hyvyyteen on niin vahva ja voimakas.


Tiesitkö, että ihmiset uskoivat sokerin olevan pahasta jo 1700-luvun lopulla? Käytännössä heti, kun sokeri esiteltiin, ihmiset uskoivat sen olevan paha asia. Ja tämä oli ennen kuin diabeteksestä tiedettiin mitään ja ennen kuin lihavuutta alettiin demonisoida!


Mutta miksi sokeri oli pahasta?


Koska nautinto oli syntistä.


Ihmiset syyttivät sokeria hyperseksuaalisuudesta ja alkoholismista. (Kuulostaa tutulta, sillä mistäpä sokeria ei nykyään syytettäisi…)


Menneisyyden ja luonnollisuuden ihannointi ja romantisointi, nautinnon pelko ja harhakäsitys siitä, että jos jokin on “epäpuhdasta” sitä pitää vältellä kokonaan, selittää melkein jokaisen suositun ruokavaliovillityksen. Tietyissä uskonnoissa ei esim. syödä porsaanlihaa ollenkaan, toisin sanoen et ole sen enemmän “kosher” jos syöt vain ihan pikkuisen porsaanlihaa sen sijaan, että söisit paljon. Samalla tavalla moni lähestyy ruoka-aineita kuten sokeria tai gluteenia: ne täytyy eliminoida kokonaan.


Erikoista on nykyään myös se, miten hunajan ajatellaan olevan lähestulkoon terveysruokaa. Osassa hunajista on jopa korkeampi fruktoosipitoisuus kuin pelätyssä glukoosi-fruktoosisiirapissa, jota syytetään milloin mistäkin terveysongelmasta juuri fruktoosin vuoksi. Koska hunaja on “luonnollista”, se nauttii suojelusta ja jalustalle nostamisesta. Sama koskee mehua, joka yleisesti ottaen nähdään olevan parempi vaihtoehto kuin sokeroidut virvoitusjuomat, vaikka näiden ero makroravinteiden tasolla on täysin mitätön.


Hyvinvointi ja “biohakkerointi”


“Hyvinvointi” on kultti. Se on kaikennielevä identiteetti, joka pakottaa sinut toimimaan ahdistuksen kautta ja miettimään jatkuvasti sitä, oletko tarpeeksi hyvä, tarpeeksi terve tai torjutko kuolemaa tarpeeksi hyvin.


“Hyvinvointi” on sitä, että ostat viimeisimmän hyvinvointikirjan, jossa hoikka, viehättävä ja valkoihoinen nainen hymyilee tai nauraa salaatilleen/smoothielleen tavalla, joka sanoo: “Etkö haluaisi olla minä?”


Hyvinvoinnin etsiminen vie perinteisen dieettikulttuurin vielä pidemmälle. Ei enää riitä, että lasket vain kaloreita vaan joudut käyttämään valtavan määrän rahaa ja aikaa saavuttaaksesi “kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin”. Kombucha on vaatimus terveydelle ja pam! 3 euroa yhteen juomaan joka päivä. Jos et syö kalliita superfoodeja ja lisäravinteita ja paastoa vähintään 12 tuntia joka päivä, et voi olla oikeasti hyvinvoiva.


Hyvinvoinnin palvominen on uuvuttava matka mustaan aukkoon. Muista meditoida, joogata, paastota, puhdistautua, syödä puhtaasti, harjoittaa kiitollisuutta. Sinusta tulee laiha ja hehkuva ja vältät vanhuuden ja kuoleman!


Ja samalla se on todella eriarvoistavaa. Läheskään kaikilla ei ole mahdollisuutta valita ruokiaan tai käyttää valtavan määrän voimavaroja tällaisen "hyvinvoinnin" löytämiseen.


Laihdutuskulttuuri haluaa, että uskomme moraalisen velvollisuutemme olevan se, että syömme mahdollisimman terveellisesti ja samalla sen määritelmä “tervellisestä syömisestä” on yleensä kaikkea muuta kuin terveellistä. Voit lukea lisää tästä vahingoittavasta kulttuurista täällä.


“Olet mitä syöt”


“Olet mitä syöt” on yksi typerimmistä ja vahingollisista valheista. No, ihmiset ovat kautta aikain uskoneet tähän.


Se on taikauskoa, ja kun ennen Intiassa syötettiin miehille (ei naisille) tiikerin lihaa, jotta heistä tulisi vahvempia, nykyään välttelemme rasvaa tai hiilihydraatteja siinä pelossa, että ne tekevät meistä sen, mitä laihdutuskulttuuri on meille opettanut että meidän pitää välttää viimeiseen asti: lihavan.


Populaarikulttuurissa taas “pahat hahmot” syövät arveluttavia asioita ja ovat rumia, koska pahuus manifestoituu fyysisenä rumuutena. Samalla ne hyvät hahmot ovat viehättäviä, koska heidän hyvyytensä manifestoituu viehättävyytenä.


Voiko jopa olla, että ruokavalion ja “elämäntavan” tuomat rituaalit ovat mahdollistaneet sen, mitä uskonto aiemmin ei ole pystynyt?


Se on antanut meille konkreettisen hyvyyden ruumiillistuman. Itsehillinnän, kieltäytymisen ja ruokavalion ympärille rakentuneen yhteisön lisäksi ihmisellä on jotain, mikä julistaa ja todistaa hyveellisyyden: hoikka ja terve, puhdas keho.


Se, mitä nämä ruokaliikkeet tekevät ruokarajoituksiin perustuvan moraalin kautta on se, mikä on esim. kristinuskon ydin: Hengellisestä tulee ruumiillista ja hyvyydestä tulee näkyvää.


Vihreä tausta ja vihreitä lelusotilaita hyökkäämässä

Jos haluat tuoda ihmisiä yhteen, tarvitset yhteisen tavoitteen ja yhteisen vihollisen.


Ruokavalioilla ja laihdutuskuureilla on yksi keskeinen tavoite: laihuus. Laihuus on hyvää ja hyveellistä. Lihavuus on pahaa ja moraalisesti väärin. Laihuus pelastaa sinut!


Hyvinvointiliikkeet saattavat käyttää termejä kuten “terveellinen” ja “epäterveellinen” laihuus- ja lihavuustermistön sijaan, mutta se on täysin samaa potaskaa. “Puhtaasti syöminen” on dieetti, jolla on vain vielä moralistisempaa kielenkäyttöä. Ruoka on puhdasta ja hyvää tai likaista ja huonoa. Laihuus on terveyttä, lihavuus sairautta.


Mieti vaikka hetki niitä ihmisiä, jotka johtavat hyvintointiliikettä.


Annas kun arvaan: He ovat kaikki hoikkia.


Heitän toisen arvauksen: He ovat valkoihoisia ja sosioekonomisesti jo valmiiksi hyvässä asemassa.


Ruokavalioiden ja kuurien teologia asettaa ruoat toisiaan vastaan. Ne perustuvat vastakkainasettelulle. Vähähiilihydraattisessa kasvikset ja liha asetetaan sokeria ja leipää vastaan.


Ruoan moralisointi johtaa syyllisyyden kierteeseen, joka on samanlainen kuin uskonnossa: Sinä haluat sovittaa syntisi.


Näiden kulttien johtajat väittävät olleensa täysin samassa tilanteessa kuin sinä: tyypillisesti “ylipainoisia ja sairaita” ja tarjoavat ratkaisun tähän ja omaan kipukohtaasi. (Lihavasta laihaksi!) He väittävät olevansa auktoriteetteja joko omien kokemustensa ja/tai asiaan perehtymisen vuoksi. He jakavat sinulle viisauttaan (“syö tätä, älä sitä”) ja sinä, ihmisluonnon vastavuoroisuutta suosivan vietin vuoksi, sitoudut noudattamaan annettuja sääntöjä.


Seuraavaksi kultin johtajat pyytävät sinua levittämään “raamatun sanaa” muille siitä, miten sinä saavutit laihuuden.


Jos joku noudattaa tiettyä ruokavaliota “hyvinvoinnin” vuoksi, hän useimmiten julistaa sen melko nopeasti koko maailmalle.


Huomionarvoista on, että “ylipainoinen” ihminen on aina se “ennen”, ei koskaan “jälkeen”. Lihavuus nähdään synnillisenä ja häpeällisenä. Samalla se validoi puhdas ruoka -kultin seuraajien omia kehoja, koska lihavuutta pidetään moraalisena epäonnistumisena uskonnossa, joka palvoo laihuutta.


Moni laihduttaja keskustelee siitä, miten heidän elämänsä on muuttunut maagisesti aivan ihanaksi painon putoamisen ansiosta. Ja itse asiassa, jos kyseessä on hyvinvointikultti, he keskittyvät myös siihen, miten terveiksi he tuntevat itsensä: ehkä turvotusta ei enää ole tai energiaa on enemmän.


Hyvinvointiliikkeet väittävät, että laihuus ei ole fokus, vaikka painon putoaminen on aina testimoniaaleissa.


Seuraa vaikka huviksesi seuraavan kerran, kun joku sosiaalisessa mediassa alkaa mehupaastolle tai vastaavalle ja kertoo tekevänsä sen hyvinvoinnin tai terveyden vuoksi. Voin lyödä vetoa siitä, että paaston päätyttyä hän julistaa kuinka paljon painoa on pudonnut.


Valkoisella pöytäliinalla vihreää mehua lasissa keittiöpyyhkeen päällä

Kun ihminen aloittaa tietyn ruoan, ruokaryhmän tai lisäaineen eliminoivan dieetin, hän tekee samalla henkilökohtaisen uhrauksen luopuessaan jostain, mistä hän on pitänyt, oli se sitten leipä tai sokeri. Ehkä hän julistaa julkisesti päätöksensä koko maailmalle.


Mutta mitä tapahtuu, kun ongelmia alkaa ilmetä?


Dieetin lopettaminen kokonaan tarkoittaisi, että uhraus oli turha. Että päätös oli virhe. Tämä olisi erittäin epämukavaa, joten kaikesta ongelmista ja jopa vaivoista huolimatta dieetin jatkaminen voittaa. Vaikka henkilö olisi saanut vahvaa todistusaineistoa, joka todistaisi dieettiä vastaan.


Mielenkiintoista on, että mitä enemmän uhrauksia dieetin seuraaja tekee, sitä omistautuneempi hänestä tulee. Ihmisillä on syvä tarve toimia yhtenäisesti uskomustensa ja asenteidensa mukaan. Uhrauksia ovat esim. tiettyjen ruokien kieltäminen ja omien eväiden tuominen illanviettoihin.


Mitä enemmän uhrauksia, sitä suurempi sitoutuminen ja sitä vaikeampaa on päästä irti kultista! Lisätään tähän vielä sosiaalinen paine ja ihmisen tarve kuulua joukkoon, eikä tarvitse ihmetellä, miksi ihmiset mieluummin tuhoavat terveytensä ennen kuin he pystyvät jättämään kultin.


Tämä on yksi syy, miksi ihmiset suhtautuvat vihamielisesti, jos kyseenalaistat heidän ruokavalintansa. Se on melkein sama kuin pyytäisit heitä vaihtamaan uskontoa.


Hyväksyntä ja joukkoon kuuluminen ovat olennainen osa kultteja ja siten ruokavalioita. Ruoan ympärille kietoutunut pseudotiede antaa selväsanaiset ja varmat vastaukset sille, mitä kannattaa ja ei kannata syödä.


Oikea tiede on paljon monimutkaisempaa, tulokset epäyhtenäisiä eikä tiede pysty lopulta sanomaan paljoa eikä yhtään mitään varmuudella.


Onko ihmekään, että niin moni valitsee mieluummin kultin? Me haluamme kuulua joukkoon, tulla hyväksytyiksi ja saada varmoja vastauksia. Haluamme olla turvassa maailmassa, jossa niin moni asia on epävarmaa.


Ruoan moralisointi ja lokerointi hyviin ja huonoihin ja syömiseen liittyvien sääntöjen tekee maailmasta yksinkertaisen antamalla yksinkertaisia vastauksia. Aivan samalla tavalla kuin uskonnoilla on käskyjä kuten “Älä tapa”, ruokakultit helpottavat stressiämme ristiriitaisen informaation ja valintojen edessä.


Ja niiden pseudotieteelliset vastaukset antavat meille mielenrauhaa ja haluamiamme yksinkertaisia, yksiselitteisiä vastauksia ruoasta.


Todistusaineiston sijaan ne nojaavat käännynnäisten anekdootteihin ja testimoniaaleihin, auktoriteettien tai julkkisten kannatuslauselmiin, oman ryhmän antamaan validaatioon ja yhteisen vihollisen tuomaan yhteenkuuluvuuteen.


Valitettavasti ruokaan liittyvä tutkimus on erityisen monimutkaista ja monitahoista ja se on täynnä virheellistä tietoa ja rusinoiden poimimista pullasta. Edes tieteellisen koulutuksen saaneilla ei välttämättä ole taitoa ymmärtää ruokaan liittyvää tutkimusta.


Ja koska kaikenlaista ruokaa on yllin kyllin saatavilla länsimaissa, se on ihanteellinen ympäristö ruokakultin kasvamiseen.


Pensasmustikoita, viipaloitu pitaija, pilkottua kiiviä ja muita hedelmiä valkoisella vadilla kauniisti aseteltuna

Vaikka laihduttaminen ja syömisten tarkkailu on perinteisesti ollut naiseuteen liitetty piirre, miehet alkavat ottaa tätä etumatkaa kiinni.


Kuurit kuten paleo- ja ketogeeninen ruokavalio tekevät syömisten tarkkailusta miehistä. Koska “oikeat miehet syövät lihaa”. Mutta nämäkään eivät yleensä jää pelkkään ruokavalioon vaan ne nähdään elämäntapoina ja kumpaankin liittyy usein tiukka liikuntasuunnitelma.


Monesti pelkästään ruokien valikoiminen ei riitä, vaan sen lisäksi rajoitetaan ruokailuaikoja, lasketaan makroja, paastotaan tai muuten yritetään manipuloida kehoa ja “optimoida terveyttä”.


Tutkimusten epäluotettavuus


Korkealaatuisia tutkimuksia eri ruokavalioista ja niiden vaikutuksista on todella, todella vaikea tehdä. Miten valmistat tutkimuksen kontrolliryhmälle plaseboversion pihvistä?


Lisäksi suuri osa tutkimuksista luottaa ihmisten kykyyn muistaa mitä ja miten paljon he ovat syöneet ja siihen, että he itse raportoivat tämän luotettavasti. Tämä on erittäin, erittäin epäluotettavaa dataa!


Ja vaikka se olisi paikkansapitävää dataa ei tarvitse kuin muuttaa yhtälöitä ja tekijöitä ja yhtäkkiä kasvissyönti aiheuttaa pitkäikäisyyden sijaan luuntiheyden pienenemistä.


Tutkijat ovat myös nostaneet esiin sen tutkimuksissa ilmenneen seikan, että dieetit, jotka eliminoivat tietyn ruoka-aineen, voivat itsessään aiheuttaa plaseboefektin. Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että plaseboefektit kasvavat silloin, kun hoito on luotettavana pidetty, kallis ja erittäin ritualisoitu. Gluteenittomat ruokavaliot ja suurin osa muista tietyt ruokaryhmät ym. eliminoivista dieeteistä yleensä täyttävät kaikki nämä kriteerit.


Jos joku puhuisi ja tuputtaisi sinulle uskontoaan samalla tavalla kuin hän tuputtaa ruokavaliotaan, kuinka pitkään suostuisit kuuntelemaan?


Ruokavaliouskonnot ovat vaikeita, sillä niihin eivät tehoa todistusaineisto ja logiikka. Ne perustuvat myytteihin, ei faktoihin. Myytit tekevät niistä houkuttelevia ja ovat tehneet niistä houkuttelevia kautta ihmiskunnan historian.


Voiko ruokavalio ja siihen liittyvä “elämäntapa” koskaan antaa meille sitä täyttymystä, henkisyyttä ja merkitystä elämällemme, mitä etsimme?


Minä väitän, että ei voi.



Lähteet:

Levinovitz, Alan: The Gluten Lie: And Other Myths About What You Eat. Regan Arts, 2015.

Turber, Pixie: The No Need To Diet Book: Become a Diet Rebel and Make Friends with Food. Anima, 2019.

https://nationalpost.com/life/food/the-new-religion-how-the-emphasis-on-clean-eating-has-created-a-moral-hierarchy-for-food

https://medium.com/brainfoodmagazine/if-food-is-the-new-religion-im-an-atheist-d75cf0bfd804

https://www.vice.com/en/article/jm5nvp/ruby-tandoh-eat-clean-wellness

https://www.theatlantic.com/health/archive/2015/05/the-puritanical-approach-to-food/392030/