Usein kysytyt kysymykset intuitiivisesta syömisestä: Osa 2

Intuitiivisen syömisen aloittamisessa ja opettelussa herää monesti kysymyksiä. Tältä sivulta löydät vastauksia yleisimpiin kysymyksiin.


Jos haluat tietää, mitä intuitiivinen syöminen on, käy lukemassa:

Mitä intuitiivinen syöminen on? Syö mitä haluat ja vapaudu

Lisää yleisiä kysymyksiä vastauksineen löydät: Usein kysytyt kysymykset intuitiivisesta syömisestä: Osa 1

Valkoisella pöydällä lukee: Usein kysytyt kysymykset intuitiivisesta syömisestä osa 2 sekä lehti, jolle on kirjoitettu: Miten? Mitä? Miksi? Milloin?

Rajoittaminen ja lempeä ravitsemus - miten nämä kaksi erottaa toisistaan?

Jos päivällä on syönyt hyvin ja rytmissä, miksi illalla iskee kamala mättökohtaus? Miten siitä pääsee eroon?

Miten kaikki ruoat saa samalle viivalle? Miten luokittelusta voi luopua?

Miten pitkään kestää, että nälkävelan saa kuitattua?

Miten liikunta ja intuitiivinen syöminen toimivat yhdessä?

Miten voi olla terve kun syö intuitiivisesti?

Saavutanko koskaan normaalia ja intuitiivista syömistä? Mistä sen tietää?

Ruokailua on todella hankalaa lopettaa silloin kun on sopivasti kylläinen, etenkin jos ruoka on todella herkullista. Ja sitten syö ähkyyn saakka. Mikä avuksi?

En enää rajoita syömisiäni, mutta kärsin silti ahmimiskohtauksista. Mitä voin tehdä?


Rajoittaminen ja lempeä ravitsemus - miten nämä kaksi erottaa toisistaan?


Siihen on hyvä syy, miksi lempeä ravitsemus on intuitiivisen syömisen 10 periaatteen viimeisenä tuleva periaate. Moni haluaisi suoraan hypätä lempeään ravitsemukseen, koska se koetaan turvalliseksi (lihomisen pelko), mutta intuitiivinen syöminen ei valitettavasti toimi niin.


Ensin täytyy haastaa sisäinen ruokapoliisi ja tehdä rauha ruoan kanssa. Intuitiivisen syömisen alussa ruokien ravintoarvot ja muut on asetettava taka-alalle. Jos esimerkiksi ruokien luokittelu hyviin ja huonoihin on läsnä ja siten etenemisen esteenä, ravitsemuksen sisältöön keskittyminen ei tilannetta ainakaan paranna. Ensin neutralisoidaan ruoat, ja kun rauha on saavutettu, voit ottaa enemmän lempeää ravitsemusta mukaan elämääsi.


Lempeän ravitsemuksen erottaa rajoittamisesta ennen kaikkea siitä, että se sujuu omaehtoisesti ilman pakkoa ja vaille jäämisen kokemusta. Ruokaa koskevat valinnat tulevat sisältä päin: Sinä haluat [X], ei siitä, että “pitäisi syödä X koska se on terveellisempää kuin Y”. Koska olet haastanut ruokapoliisin tiedät, että terveellisyys on paljon muutakin kuin ravintoarvoja tai näiden summia.


Poikkeuksena tästä ovat tietyt sairaudet ja tietysti allergiat. Esimerkiksi kakkostyypin diabetesta sairastavat hyötyvät siitä, että he lisäävät aterioille tietoisesti esimerkiksi proteiinia, rasvaa ja kuitua, jolloin verensokeri pysyy tasaisempana. Ja nimenomaan lisäten aterioille eri komponentteja sen sijaan, että yritetään poistaa tai vähentää tai kieltää esimerkiksi hiilihydraatteja.


Jos päivällä on syönyt hyvin ja rytmissä, miksi illalla iskee se kamala mättökohtaus? Miten siitä pääsee eroon?


Miten tiedät varmuudella, että olet syönyt päivällä riittävästi?


Liian usein, ja tämä etenkin naisilla, “hyvin syöminen” on oikeasti koodisana kevyelle syömiselle. Tarvitset paljon enemmän ruokaa kuin luulet ja varsinkin silloin, kun olet aktiivisimmillasi. Todella monesti etenkin naiset syövät aivan liian vähän.


Joskus mättösyömisen väheneminen tapahtuu viiveellä sen jälkeen, kun olet alkanut syödä tarpeeksi päivällä. Jos olet vuosia toiminut ulkoisten syömisviestien perusteella, pelkkä kellonaika tai sohvalle istahtaminen voi laukaista syömishimon. Kokemukseni mukaan tämä vähenee tai lakkaa kokonaan ajan kanssa ihan itsestään, kun fyysinen ja henkinen rajoittaminen on poissa.


Mättökohtaus voi hyvin olla reaktio rajoittamiseen ja laihdutusajatteluun, eli ajatuksiin ja uskomuksiin kuten:


“Minun täytyy syödä mahdollisimman kevyesti.”

“En kuitenkaan laihdu näillä syömisillä, joten sama vetää kunnolla.”

“Illalla ei saisi enää syödä.”

"Inhoan kehoani."


Tällaiset ajatukset johtavat tietenkin siihen, että syöt, nälkä- ja kylläisyysviesteistä välittämättä. Lisäksi, jos olet vuosia rajoittanut syömisiäsi, henkinen nälkävelka täytyy maksaa pois juuri niin, että syöt, vaikka sinulla ei ole “nälkä” tai sinun ei tee edes erityisesti mieli kyseistä ruokaa. Tämä vaihe täytyy käydä läpi, eikä se kestä ikuisesti.


Yksi vaihtoehto on, että mättökohtaus on tapa rentoutua, nauttia ja saada omaa aikaa. Tätä esiintyy erityisesti äideillä. Kun ei ole muuta mahdollisuutta pitää huolta itsestään, tai elämä on suorittamista ja epämukavaa ja väsyttävää, ruoka toimii helppona pakokeinona ja palkintona. Väsymys helposti pahentaa kierrettä. On todella tärkeää, että ruoka ei ole ainoa elämääsi iloa tuova asia!


Kapinointi on myös yksi yleinen syy mättösyömiselle, etenkin jos olet suorittajatyyppi tai elät muuten tarkasti säädeltyä elämää. Syöminen saattaa olla ainoa osa-alue, jolla koet voivasi rikkoa sääntöjä tai tehdä niin kuin sinä itse haluat.


Miten illan mättösyömisestä pääsee eroon? Ensin varmistetaan, että päivän syömiset ovat oikeasti riittäviä.


Lisäksi omia ajatusmalleja on hyvä työstää. Kysy itseltäsi esimerkiksi:


Rajoitanko tiettyjä ruokia?

Onko jotain, mitä haluaisin syödä, mutta en anna itselleni täyttä lupaa?

Olenko tyytyväinen elämääni?

Mitä tarvetta yritän ruoalla paikata?


Miten kaikki ruoat saa samalle viivalle? Miten luokittelusta voi luopua?


Tämä vaihtelee yksilöittäin ja jokaisen syömishistorian perusteella.


Tässä on yleiset ohjeet, joista kannattaa aloittaa:


1. Syömällä tarpeeksi. Joskus riittävä syöminen voi alkaa vaikuttaa vasta pidemmällä aikavälillä. Kun nälkä ei ole enää, on “herkkuja” helpompi kohdata. Nälkäinen keho luonnostaan ja täysin järkeenkäyvästi himoitsee sokeria ja rasvaa. Kun fyysinen nälkä on poissa, on helpompi puuttua henkiseen puoleen.


2. Sallivuuden opettelu. Kun et enää aseta suklaata jalustalle ajatellen, että “se on niin hyvää, mutta en saisi syödä”, suhtautuminen suklaaseen rauhoittuu. Aivoihin liittyvissä tutkimuksissa on todettu, että kiellettyjen asioiden palkintoarvo nousee. Mitä enemmän kiellät ja rajoitat, sitä enemmän himoitset kieltämääsi asiaa.


3. Totuta ja altista itsesi “kiellettyihin” ruokiin. Esimerkiksi kun syöt sallivasti ja rennosti ja ilman syyllisyyttä, samaa karkkia joka päivä, ajan kanssa sinua alkaa kyllästyttää. Luultavasti paljon nopeammin kuin uskotkaan.


4. Ajattelumallien työstäminen ja erityisesti sisäisen ruokapoliisin sääntöjen kyseenalaistaminen. Millaisia kielteisiä ajatuksia sinulla on, kun suunnittelet syömistä? Kyseenalaista uskomuksesi eri ruokien haitallisuudesta ja etsi sen sijaan todistusaineistoa näiden ruokien hyödyistä!


5. Huolehdi, että saat tarpeeksi unta ja parannat elämäsi muita osa-alueita. Epätasapaino esim. parisuhteen tai työn saralla saa meidät helposti hakemaan mielihyvää ruoasta. Vaikka lähestymistapa olisi toimimaton, monille se on automaatio. Tunnesyöminen on täysin tervettä, kunhan se ei ole ainoa tapa, jolla pidät itsestäsi huolta vaikeassa hetkessä.


Lisää tästä eli intuitiivisen syömisen prosessista voit lukea täältä:

Intuitiivisen syömisen 10 periaatetta


Miten pitkään kestää, että nälkävelan saa kuitattua?


Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta, eikä sitä voi ennustaa.


Esimerkiksi 1904-luvun kuuluisassa nälkiintymiskokeessa, niin sanotussa Minnesotatutkimuksessa, monilla mukana olleista miehistä pohjaton nälkä jatkui yli vuoden. Voisi ehkä sanoa, että pohjaton nälkä voi kestää parista viikosta ainakin yli vuoteen, olettaen, että syöt koko ajan riittävästi etkä yritä rajoittaa syömistä.


Nälkävelkaa voi todella ajatella velkana: se on kiinteä velkasumma, joka ei pienene, vaikka yrittäisit venyttää maksusuunnitelmaa. Kannattavinta on maksaa velka pois heti, jotta korkoa ei kerry enempää. Vaikka kuinka viivyttelisit maksamisessa, velan määrä ei pienene.


Nälkävelan määrää voi arvioida seuraavien kysymysten avulla:


Kuinka pitkään olit laihduttanut?

Montako kertaa?

Mitä teit laihdutusten välissä? Miten söit?

Millainen syömishistoriasi on, lapsuudesta tähän hetkeen?

Millainen on stressitasosi asteikolla 1 - 10?

Miten nukut?

Millaista ruokaa syöt?

Syötkö säännöllisesti?

Rajoitatko vielä syömisiäsi?

Ovatko ruokailutilanteesi jännittyneitä? (Pelkäätkö syödä? Ahdistaako sinua olla ruoan lähellä?)


Nälkävelkaa ei kannata yrittää vastustaa. Vahinko on jo tapahtunut, joten parasta mitä voit tehdä on kuunnella tätä nälkää. Kehosi haluaa sinulle hyvää. Tiedän: se on pelottavaa. Vaikka painosi nousee, kehosi pyrkii lopulta kohti biologista normaalipainoasi. Se voi olla korkeampi painoalue kuin mitä tällä hetkellä pidät "hyväksyttävänä".


Jokainen keho käyttäytyy erilailla vaikka laihdutushistoria olisi täysin samanlainen.


Paljon, pitkään tai vähäkalorisesti laihduttaneilla voi esiintyä ns. pohjatonta nälkää (eng. extreme hunger), joka on nälkävelan äärimmäisin muoto. Tyypillisesti sitä esiintyy syömishäiriöstä parantuvilla, tai esimerkiksi vankileireillä nääntyneillä, mutta ei liene yllättävää, että kyseinen selviytymismekanismi voi kytkeytyä päälle myös ilman syömishäiriötä. On huomautettava, että pohjaton nälkä ei yleensä vain lopu yhtäkkiä, vaan vähenee vähitellen. Jos tila jatkuu pitkään on syytä hakeutua lääkärin tai ravitsemusterapeutin luokse.


Mainitsen vielä lyhyen aikavälin “nälkävelan”, joka kertyy, kun syöt liian vähän päivällä. Tämä ilmenee tietenkin mm. iltasyömisenä ja “tunnesyömisenä”.


Halkaistu paksu suklaahippukeksi valkoisen voipaperipalan päällä vaaleansinisellä alustalla

Miten liikunta ja intuitiivinen syöminen toimivat yhdessä?


Paljon urheilevilla ei välttämättä täysi intuitiivinen syöminen toimi yhtä hyvin kuin muilla. Erityisesti kova liikunta vaikuttaa nälkä- ja kylläisyyshormoneiden säätelyyn.


Vaikka söisit pääosin intuitiivisesti, suosittelen erityisesti rankemman liikunnan jälkeisessä syömisessä käyttämään jonkin verran rationaalista ajattelua. Kova liikunta ja rasitus kun vaimentaa nälkäsignaalit, mutta tarvitset kuitenkin ravintoa. Arvokkaan tiedon kerääminen siitä, miten tietty ruoka, ruoan määrä tai syömisrytmi sinuun vaikuttaa, auttaa tässäkin. Kokeile nälän puutteesta huolimatta suuremman ja “järkevästi” kootun aterian syömistä liikunnan jälkeen. Miten se vaikuttaa jaksamiseesi ja yleiseen mielialaan?


Otan esimerkin omasta elämästäni: Rankempi liikunta vaimentaa nälkäsignaalini ja olen huomannut, että jos en syö ajoissa, kova väsymys iskee kun viimein syön. Jos aikaistan syömistä, vältän väsymyksen. Välillä siis otan asiakseni syödä, vaikka minulla ei ole nälkä, jos loogisesti ajateltuna minulla “pitäisi” olla nälkä.


Miten voi olla terve kun syö intuitiivisesti?


Mitä terveys on? Onko terveys ruoan ravintoarvoja ja liikuntamääriä, vai onko se muutakin?


Terveyttä voisi sanoa jatkumoksi. Se vaihtelee päivästä ja vuodesta riippumatta, eikä sitä pysty mittaamaan millään yksittäisellä mittarilla. Esimerkiksi verikokeet saattavat näyttää hyviltä tietyssä hetkessä, mutta nekään eivät paljasta tulevasta terveydentilasta mitään.


Jos karkeasti jaetaan terveys kolmeen osa-alueeseen: henkinen, psyykkinen ja fyysinen. Nämä kaikki ovat toki osa yhtä kokonaisuutta, eikä niitä voi oikeastaan irrottaa toisistaan. Tyypillisesti keskitytään kuitenkin vain fyysiseen terveyteen. Sitä on opittu mittaamaan painon tai kehon koon avulla. Painon määräävinä tekijöinä pidetään (virheellisesti) pääosin kahta asiaa: ruoka ja liikunta.


Todellisuudessa painoon vaikuttavat vahvasti muun muassa seuraavat tekijät: geenit, suolistosi mikrobiota, sosioekonominen asema ja varallisuus, sosiaaliset suhteet, etnisyys, lääkitykset, lapsuuden perhe ja koti, esivanhempasi kokemukset (geenimuisti), kulttuuri, ikä, uni, sairaudet, ravinto ja aktiivisuus.


Todella tärkeää on lakata sekoittamasta terveyttä ja painoa keskenään. Ne ovat toisistaan erillisiä asioita. Se, mitä jossain hetkessä syöt, on todella pieni osa kokonaisuutta. Syömisen hallinnointi johtaa ennen pitkää ongelmiin. Liian usein keskitymme siihen, mitä syömme, sen sijaan että miettisimme, ovatko ajatuksemme ruoasta terveitä vai haitallisia (“söin paljon sokeria, se varmasti näkyy terveydessä”).


Ajatukset vaikuttavat käytökseen kuten siihen, että yrität kompensoida “ylensyömistä” eli pelkoa lihomisesta syömällä kevyesti seuraavana päivänä, mikä johtaa vain kierteen jatkumiseen. Jos mietit historiaasi syömisen kanssa koetko, että ajatuksesi ja käytöksesi ruoan suhteen ovat parantaneet fyysistä ja psyykkistä terveyttäsi ja hyvinvointiasi? Vai ovatko ne heikentäneet sitä?


Intuitiivisesta syömisestä on tähän mennessä tehty reilusti yli 100 tutkimusta. Tuloksia ovat mm. se, että intuitiiviset syöjät syövät enemmän kasviksia kuin muut. Myös painoneutraali lähestymistapa (Health At Every Size), jota intuitiivisen syömisen kanssa käytetään, perustuu tutkimukseen.


Intuitiivisen syömisen hyödyt tutkimusten mukaan

Pitkällä aikavälillä intuitiivinen syöminen parantaa niin fyysistä kuin psyykkistä hyvinvointia.



Saavutanko koskaan normaalia ja intuitiivista syömistä? Mistä sen tietää?


Synnyit intuitiivisena syöjänä. Olit 100 % intuitiivinen syöjä kolmevuotiaaksi asti. Sinulla on jo taito, se vain on hukkunut vuosien ja vuosikymmenien varrella kuultuihin viesteihin ja vääristyneisiin uskomuksiin.


Intuitiivinen syöminen ei ole dieetti, koska sillä ei ole alkua ja päätepistettä. Mielestäni se on ennen kaikkea “normaalia syömistä”, jonka on tarkoitus kestää koko elämän ajan. Se ei tule koskaan valmiiksi, vaan opit enemmän itsestäsi ja ruokailutottumuksesi ehkä muuttuvat elämäsi aikana. Toki jossakin vaiheessa saavutat ne arvokkaat virstapylväät kuten sen, että pystyt säilyttämään suklaata kotona tai että voit koska tahansa syödä, nauttia ja jatkaa elämääsi.


Mistä tiedät, että olet ainakin edistynyt tai jopa saavuttanut intuitiivisuuden syömisessä?


Merkkejä voivat olla:

1. Ajattelet ruokaa ja syömistä paljon vähemmän.

2. Huomaat kehosi varhaiset, hienovaraiset nälkäsignaalit ja kykenet lopettamaan syömisen, kun olet sopivan kylläinen.

3. Huomaat syöväsi yhtenä päivänä todella paljon ja toisena (yllättävän) vähän, koska ei vain tee mieli.

4. Pystyt jättämään ruokaa lautaselle.

5. Saatat syödä karkkia/suklaata ja huomaat, ettei se maistukaan yhtä hyvältä kuin ennen.

6. Et anna ruokapoliisin sanella syömisiäsi.

7. Et ajattele ruoasta hyvä vs. paha, kaikki ruoat ovat ystäviäsi (paitsi ne, joille olet allerginen).

8. Et kykene enää käyttämään ruokaa paetaksesi tunteitasi. Se ei enää toimi, vaikka yrittäisit! Huomaat, että ruoka ei olekaan sitä, mitä siinä hetkessä tarvitset.

9. Syöt ruokaa joka sekä maistuu hyvältä että saa olosi tuntumaan hyvältä.

10. Et stressaa siitä, kun syöt “liikaa” tai muista syistä kuin nälästä.

11. Syöt sisäisten signaaliesi mukaan. Et kellonajan tai sen mukaan, mitä muut ihmiset ympärilläsi ajattelevat tai syövät.

12. Tiedät, että kehosi haluaa sinulle hyvää.

13. Huomaat tykkääväsi muistakin ruoista kuin aiemmista herkuistasi.

14. Et kykene enää käyttämään “herkkuja” palkintona, koska sinulla on lupa syödä niitä milloin vain.

15. Ruoka EI ole ehdollista. Saat syödä suklaata vaikka et olisi muuta tehnyt kuin maannut sohvalla koko viikon.


Kun saavutat yhdenkin näistä askelista, olet jo päässyt eteenpäin!



Ruokailua on todella hankalaa lopettaa silloin kun on sopivasti kylläinen, etenkin jos ruoka on todella herkullista. Ja sitten syö ähkyyn saakka. Mikä avuksi?


Jos usein huomaat syöväsi itsesi epämukavan täyteen se on usein merkki siitä, että et ole saanut tarpeeksi ruokaa. Syy on vaille jäämisen kokemus.


Se voi olla vihje siitä, että päivittäisestä ruokavaliostasi puuttuu nautinto ja/tai monipuolisuus. Kutsun tätä mielihyvävajeeksi.


Monesti näen sitä, että aiemmat dieetit ja nettivalmennukset ovat jättäneet perinnöksi tietyn ruokavalion. Kutsun tätä fitness-ruokavalioksi. Tunnusmerkkejä ovat turvalliset ruoat (“ei-lihottavat ruoat”) kuten puuro, kanasalaatti, broileri ja riisi, raejuusto, kastikkeiden puuttuminen, smoothiet ja esimerkiksi riisikakut. Näiden ruokien syömisessä ei itsessään ole mitään vikaa. Mutta jos ruokavaliosi on jäänne laihduttamisajoista, se on selvä varoitusmerkki. Vaikka et enää aktiivisesti laihduta voi olla, että ateriasi toistavat samaa kaavaa, eli olet oikeastaan vieläkin laihdutuskuurilla...


Onko ihme, että kun herkullista ruokaa viimein saa, syömistä on todella vaikea lopettaa?


Kokeile tuoda enemmän rakastamiasi ruokia elämääsi. Vaikka saatat nauttia esimerkiksi puuron syömisestä, mitä jos söisit välillä jotain muuta? Vaikka näennäisesti saatat nauttia niistä samoista vanhoista ruoista, ne voivat silti alkaa kyllästyttää jopa huomaamatta. Ja kun viimein saat jännittävämpiä makuja eteesi, syömistä on vaikea lopettaa.


Kokeile lisätä herkullisia aterioita jokaiseen päivään. Jos mahdollista, jokaisen aterian tulisi olla herkutteluhetki. Kaikki ruoka ei toki ole ylimaallisen herkullista, mutta monta asiaa on mahdollista tehdä, jotta ruoka maistuu paremmalta. Esimerkiksi mikrossa lämmittäminen verrattuna vaikka hellalla lämmittämiseen. (Jos minulta kysytään, mikro pilaa monen ruoan maun ja suutuntuman.)


Jos jokin ruoka ei maistu hyvältä, mutta käytännön syistä haluat sen syödä, voit kokeilla tuunata sitä esimerkiksi kastikkeella tai juustolla.


Kun aidosti herkullinen ruoka ei ole enää harvinaista (rajoitettua), vähenee tarve syödä yli mukavan kylläisyyden. Se ei tarkoita, ettei näin välillä voisi käydä, mutta suurimman osan ajasta pystyt välttämään epämukavan olon.


En enää rajoita syömisiäni, mutta kärsin silti ahmimiskohtauksista. Mitä voin tehdä?


Ahmiminen on vastareaktio rajoittamiseen.


Voi olla, että ahmimisesta kärsivä ihminen on käynyt vuosia terapiassa ja yrittänyt vaikka mitä psyykkisen puolen ratkaisua parantuakseen ahmimisesta, tuloksetta. Koska ongelma ei ole emotionaalisissa traumoissa tai “triggereissä” vaan vuosia, ellei vuosikymmeniä, kestäneissä yrityksissä laihduttaa ja hallita painoa, ruokaa ja syömistä. Ahmiminen on kehon luonnollinen reaktio vaille jäämisen kokemukseen ja nälänhädän jatkuvaan uhkaan. Se on suojelumekanismi!


Se ei tarkoita, etteikö ahmiminen voi olla yhteydessä traumaan tai vaikka ahdistukseen. Tärkeintä on muistaa, että vaikka rajoittaminen ei olisi suurin syy ahmiskäytökseen, se on todennäköisesti iso osa sitä ja on pahentanut ongelmaa.


Tutkimusten mukaan ahmiminen on pääosin seurausta laihduttamisesta, eli yrityksistä hallita ruokaa ja painoa. Ahmimisen estämisen yrittäminen syömistä ja ruokaa rajoittamalla pahentaa ahmimista. Et voi lopettaa ahmimista samalla käytöksellä, joka on ahmimisen synnyttänyt. Jos rajoittaminen on ahmimisen aiheuttaja, miten se voisi koskaan olla ratkaisu? Tätä ei laihdutuskulttuuri ja -bisnes sinulle kerro, vaan ne yrittävät tarjota sinulle juuri sitä “ratkaisua”, joka koko ongelman on alun perin aiheuttanut ja pitää sitä yllä.


Jos edelleen kärsit ahmimisesta, todennäköisesti tuomitset ruokaa ja itseäsi ruoan syömisestä, sekä pelkäät ruokaa ja koet syyllisyyttä ja häpeää. Henkinen rajoittaminen voi olla läsnä, vaikka fyysinen rajoittaminen olisi kokonaan poissa!


Vaikka et enää fyysisesti rajoittaisi syömisiäsi, voit edelleen henkisesti rajoittaa syömistäsi. Kiinnitä huomiota siihen, millaisia uskomuksia ja ajatuksia sinulla on eri ruoista. Miten ajattelet mielestäsi “huonosta” ruoasta? Ajatteletko kenties: “Minun ei pitäisi syödä näin paljon” tai “Söin liikaa tänään, huomenna minun täytyy syödä vähemmän” tai “Ei ole normaalia syödä näin paljon, teen jotain väärin” tai “On OK syödä näin välillä, mutta ei joka päivä”.


Se on henkistä rajoittamista. Mielesi on vieläkin “laihdutuskuurilla” eikä kehosi erota todellista nälänhätää mielen keksimästä nälänhädästä.


Jo se, että luokittelet jonkin ruoan huonoksi on merkki siitä, että laihdutusajattelu edelleen kummittelee taustalla. Laihdutusajattelusta (laihdutusmentaliteetista) irti pääseminen on hidas prosessi, joten salli itsellesi aikaa. Olen kirjoittanut tästä esimerkiksi täällä: Hylkää laihdutusajattelu – intuitiivisen syömisen periaate #1


Kun mielessäsi tuomitset tietynlaisen syömisen tai jonkin ruoan “huonoksi”, alitajuisesti viestit itsellesi, että ruokaa on rajoitettava tulevaisuudessa. Ja näin päädyt takaisin “viimeinen ehtoollinen” -ajatteluun, eli ahmimiseen.


Kun paranet ruoan rajoittamisesta ja etenet kohti rauhaa, ahmiminen ei välttämättä lopu kuin seinään. Todennäköisesti kärsit vielä alussa ahmimiskohtauksista, mutta pitkällä aikavälillä huomaat, että ahmimiskerrat ovat huomattavasti vähentyneet. Paraneminen ei ole lineaarista.


Mustikkaista smoothieta granolalla ja mustikoilla kukkateemaisella lautasella valkoisella pöydällä.
Lähteinä käytetty:

Tribole, Evelyn; Resch, Elyse: Intuitive eating - A revolutionary program that works. St. Martin’s Press, 2012.

https://alissarumsey.com/intuitive-eating-tips/

https://www.taylorwolfram.com/6-common-questions-intuitive-eating/